Kun norjalaisohjaaja Hans Petter Moland teki elokuvan United We Stand, hänen suurin haasteensa oli Erlend Loen käsikirjoituksen sovittaminen. United We Stand on yksi elokuun Episodin mukana tulevan dvd:n humoristisista lyhytelokuvista.
Moland on yksi norjalaisen elokuvan suurimpia nimiä. Hän on ohjannut isoja kansainvälisiä tuotantoja kuten pakolaisdraaman Beautiful Country, jonka pääosassa ovat muun muassa Nick Nolte ja Tim Roth. Viime vuonna hän teki mustan komedian A Somewhat Gentle Man, joka herätti huomiota Berliinin elokuvajuhlilla.
Dvd:llä mukana oleva United We Stand on satiirinen kuvaus työväenliikkeestä.
– Hans Petter, mistä sait idean elokuvaan United We Stand?
Se kuuluu sarjaan lyhytelokuvia, jotka muodostavat pitkän elokuvan nimeltä Most People Live in China. Yhdeksän ohjaajaa sai kukin poliittisen puolueen, jota piti kuvata. Ja kaikissa elokuvissa piti vierailla Statoilin bensa-asemalla, joka näkyy elokuvassa.
– Mitä halusit sanoa elokuvalla?
En tiedä. Se on vaikeimpia asioita, mitä olen ikinä tehnyt. Tiesin haluavani siitä hauskan, mutta 7–9 minuutin formaatti on niin haastava. Yhdeksän minuutin aikana voi kertoa paljon, voi käyttää symbolismia tavalla, joka ei onnistu pitkässä elokuvassa. Käsikirjoituksen tehneellä Erlend Loella on hieno äänensävy tekstissään. Luulen että tärkein päämääräni elokuvassa oli noudattaa hänen äänensävyään.
– Miten käytät huumoria elokuvassa?
Siinä on kyse ihmisten naurattamisesta. Elokuvan hahmot eivät ole hauskoja. He ovat kuolemanvakavia ja omistautuneita aatteelleen. Se on hauskaa tragikoomisella tavalla. On traagista, että heidän suurin hyveensä – solidaarisuus muita kohtaan – ei saa vastakaikua. Nuori nainen käyttäytyy vanhoja miehiä kohtaan teennäisesti ja itsekkäästi eikä tunne vastuuta muista ihmisistä. Se on minusta hauskaa, mutta vielä hauskempaa on se, että vanhat miehet eivät huomaa miten heitä käytetään hyväksi.
– Onko mielestäsi olemassa pohjoismaalaista huumoria?
Kyllä ja ei. Meihin kaikkiin vaikuttavat ne maantieteelliset olosuhteet, joissa elämme, ja kaikki muukin ympärillämme. Woody Allen ei voisi olla kotoisin Lofooteilta. Mutta olemme yksilöllisiä ääniä emmekä pelkästään kuulu johonkin tiettyyn sosiaaliseen ryhmään tai maantieteelliseen alueeseen. Eniten vaikutteita antavat meidän sisäiset maisemamme. Erlendillä on ainutlaatuinen ääni, vaikkei hän peittele mistä on kotoisin.
– Mitä mieltä olet norjalaisen elokuvan nykytilasta?
Useimmat maailmassa tehtävät elokuvat eivät menesty, eikä Norja ole siinä asiassa poikkeus. Mutta ainakin meillä tehdään elokuvia. Norjalaisissa elokuvissa on minusta mukana liikaa politikointia. Koska kyseessä on riskipeli, on hyödytöntä ottaa käyttöön laadunvalvontaa ikään kuin valmistaisimme autoja tai kokoaisimme Ikean huonekaluja. Poliitikkojen pitäisi puolustaa epäonnistumisia samalla tavoin kuin he onnittelevat menestystä. Molempia syntyy ilmastossa, jossa yllättävät ja omaperäiset ideat saavat kukoistaa.
Teksti: Mads Suldrup, Thomas S. Sejersen / Filmmagasinet Ekko