”Kärsimys on arvokas kokemus” – Mitä ihmettä Jim Carreylle on tapahtunut?

Kun Jim Carrey vuonna 1999 esitti koomikko Andy Kaufmania elokuvassa Man on the Moon, kaikki vaikutti hyvältä.

15.1.2018 11:37

Vaikka Andy Kaufmanin rooli toi Carreylle kriitikoiden ylistyksen ja toisen Golden Globen, siitä tuli hänelle käännekohta, josta hän ei koskaan toipunut. Chris Smithin dokumentissa Jim ja Andy selviää vihdoin, mitä Carreyn uralle tapahtui.

Ei ole helppoa katsoa, miten menet sisään roolihahmoon – tai oikeastaan roolihahmoihin, sillä esitit myös Tony Cliftonia, Andy Kaufmanin alter egoa helvetistä. Miksi päätit puhua asiasta nyt.
Olen aina halunnut, että se päästään näkemään. Hienointa Chrisin kanssa tehdyssä haastattelussa oli se, että ymmärsin, mitä Man on the Moon merkitsi minulle. Andyn esittäminen sai minut tajuamaan, että voisin kadottaa oman minuuteni hahmoa esittäessä. Kesti kuukauden palauttaa mieleen kuka oikein olin. Mutta jos voi pistää Jim Carreyn syrjään niin pitkäksi aikaa, niin kuka hitto Jim Carrey oikein on? Nyt tiedän, ettei häntä ole oikeastaan olemassakaan. Jim Carrey oli idea, jonka sain vanhemmiltani.

Päätit siis päästää irti siitä henkilöstä, joka olit silloin?
Koomikko Jim Carrey on jälkeenpäin ajateltuna hahmo, joka esitti minua. Hyvin varhaisessa vaiheessa egoni otti minusta vallan. Äitini kertoi aina, etten halunnut lapsena ikinä syödä, joten jakkarallani istuessa heilutin päätäni ja vääntelin naamaani. Kaikki vain nauroivat, ja ruoka jäähtyi, eikä minun tarvinnut syödä. Ymmärsin, että jos olen hauska kuten isäni tai jos piirrän hyvin, niin ihmiset pitävät minua erityisenä. Kuin koira, joka tarvitsee luun. Halusin, että joku rapsuttaa minua koko ajan. En tarvitse sellaista enää.

Käytät silti luovuuttasi maalauksissasi ja veistoksissasi. Eivätkö nekin ole tehty muita varten?
Kaikki luovuus on suunnattu jollekin muulle. Mutta maalaaminen ja kuvanveisto on arvokasta, koska siinä on joku idea, joka tulee eetteristä ja siirtyy kankaalle, eikä välissä ole ketään. Ei ole komiteaa, joka antaa sille ensin hyväksynnän – se on aitoa. Juuri niin kävi omalle luovuudelleni. Se sai inspiraation tarpeestani ilmaista itseäni spontaanisti ilman, että pitää odottaa ensin rahoitusta. Taide tekee itse itsensä. Taide tulee luoksesi, jos olet avoin sille, ja juuri niin kävi myös tässä elokuvassa. En olisi siellä, missä olen – tai missä en ole – ilman Man on the Moonia. Se oli osa kehitystäni.

Jäikö sinuun rippeitä Tonystä tai Andystä?
Andy oli lapsenomainen kapinoitsija, ja Tony taas haistatti kaikille paskat. En osaa sanoa, sillä kumpikaan heistä ei ole oikeasti olemassa. Jotain Jim Carreyn rippeitä sen sijaan jäi. On olemassa asioita, joista minun täytyy luopua jossain vaiheessa elämää. Kun läheiseni on hädässä tai yhteiskuntaa kohtaa uhka, se koskee minuakin. Olen silloin valmis tekemään oman osani. Mutta ei se ole todellista. Kaikki tarvitsevat ankkureita elämäänsä. On uskottava johonkin. Minä etsin ankkureita koko elämäni, kunnes tajusin että ei ole koko venettä.

Sanot dokumentissa, ettet pelkää enää kuolemaa.
Jos joku painaisi revolverinpiipun päätäni vasten, minä vastustelisin. Mutta en piittaa siitä, miten minut muistetaan. Vain nykyhetkellä on merkitystä. Kun pääsee pisteeseen, jossa saa kaiken mitä on ikinä halunnut ja tajuaa silti olevansa onneton, se on suuri järkytys. Se vei minut kohti monia oivalluksia. Voisi sanoa jopa heräämisiä. En tiedä alkoiko se Andystä, mutta hänen kanssaan se voimistui. Ymmärsin, että kaikki on pelkkää tyhjyyttä. Kaikki nousee tyhjyydestä eikä tapahdu kenellekään. Ei ole mitään muuta logiikkaa eikä tarkoitusta kuin se, jonka itse valitset. Olen käynyt läpi todella raskaita ajanjaksoja viime vuosina, enkä toivo vastaavaa kenellekään. Mutta ymmärrykseni elämästä ja siitä, mikä on todellista ja mikä ei, on kasvanut eksponentiaalisesti. Kärsimys on arvokas kokemus. Se on matka kohti pelastusta. Seuraavaksi huomaa olevansa vapaa ja lakkaa kokemasta surua pysyvänä asiana. Suru on minulle nykyään kuin sade. Joskus sataa, muttei se kestä niin kauan, että hukun siihen. Se menee ohi.

Haastattelu: Marta Bałaga, Venetsia

Jim ja Andy -dokumentti on katsottavissa Netflixissä. Katso traileri alta.

Lisää luettavaa