Kriitikot! Mitä he oikeasti tietävät? Ruotsalaisen sisarlehtemme MovieZinen toimittaja Jacob Wahlqvist on listannut kymmenen elokuvaa, jotka eivät hänen mielestään ansaitse saamaansa ylistystä.
Seuraavassa kymmenen arvostettua ja palkittua elokuvaa, joiden mainetta Jacob ei yksinkertaisesti pysty käsittämään.
1. The Shape of Water (2017)
Sally Hawkins esittää yksinäistä naista, joka ryhtyy suhteeseen omituisen vesieläimen kanssa salaisessa tutkimuslaitoksessa. The Shape of Water on saanut Rotten Tomatoesissa peräti 92 prosenttia. Ja aivan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, elokuva nappasi neljä Oscaria vuoden 2018 gaalassa (13 ehdokkuudesta): paras lavastus, paras alkuperäismusiikki, paras ohjaus ja paras elokuva! Harvoin Yhdysvaltain elokuva-akatemia on ollut näin pahasti hakoteillä.
Jos et ole nähnyt tätä elokuvaa, pidättele henkeäsi. Guillermo del Toron visuaalisesti mahtaileva teos hukkuu omaan itseriittoisuuteensa. Se on yhtä sekavaa massaa, joka ei koskaan löydä muotoaan. Katsoja joutuu seuraamaan kaksi tuntia kliseitä ja kuluneita fraaseja. Hengitä syvään.
2. Birdman (2014)
Birdman on uuvuttava ja teennäinen elokuva. Samalla se on malliesimerkki siitä, miten ohjaajat voivat hukata juonen teknisen kikkailun alle.
Elokuvaa hallitsee ohjaajan ylimielisyys, jota voisi melkein koskettaa. Alejandro G. Iñárritu yrittää paljon mutta onnistuu häpeällisen vähän. Jatkuvat pärisevät rummut (tai mikä lie ärsyttävä instrumentti), loputon kamera-ajo ja kaoottiset kohtaukset, joissa hahmot säntäilevät sinne tänne, saavat pulssin nousemaan – huonolla tavalla. Elokuvan omaperäisyyden tavoittelu tekee siitä piinaavan koettelemuksen, kun sen pitäisi olla vaikuttava elokuvakokemus.
Birdman vei vuoden 2015 Oscar-gaalassa pystin parhaan elokuvan kategoriassa ansioituneemmilta ehdokkailta, kuten elokuvilta The Imitation Game ja Kaiken teoria. Se on käsittämätöntä. Erilaisuus ei ole aina hyvä asia.
3. The Revenant (2015)
Leonardo DiCaprio sai vihdoin Oscarinsa ohjaaja Iñárritun toisessa tämän listan pettymyksessä: elokuvassa The Revenant.
Kun harmaakarhu hyökkäsi turkismetsästäjä Hugh Glassin kimppuun ja kaverit jättivät hänet kuolemaan, mies lähtee kahden ja puolen tunnin mittaiselle kostoretkelle. Hän kulkee läpi karun ja kylmän erämaan, nukkuu hevosenraadoissa ja väistelee intiaanien nuolia päästäkseen vastustajansa (Tom Hardy) kimppuun.
The Revenantin lähtökohta on lupaava, mutta lopputulos on kylmä ja lattea. Kovasti kehuttu kostotarina muuttuu lopulta kylmäksi ja yksiulotteiseksi selviytymisseikkailuksi. Tappioiden ja vaikeuksien sijaan elokuva saa katsojan menettämään kiinnostuksen toistaessaan samoja asioita yhä uudelleen.
4. The Killing of a Sacred Deer (2017)
5. The Northman (2022)
Robert Eggersin ohjaama viikinkitarina on verinen soppa, jonka aineksia ovat ylenpalttinen väkivalta ja kliseiset hahmot. The Northman on täynnä röyhtäileviä, piereviä ja karjuvia viikinkejä. He ovat ehkä lihaksikkaita ja pelottomia, mutta samalla täysin riisuttuja ihmisyydestä. Katso traileri, niin olet nähnyt koko elokuvan.
6. The Breakfast Club (1985)
Tässä henkilökohtainen inhokkini. Viisi kliseistä teiniä yrittää todistella, että erilaisuudestamme huolimatta meillä on paljon yhteistä. The Breakfast Clubin viesti on yhtä monimutkainen kuin päiväkotiopettajan ohjeet lapsille. Elokuvassa ei ole mitään ainutlaatuista, vaikka monet niin haluavat uskoa.
Nauroin kerran elokuvan aikana – kun opettaja Vernon ei onnistu pitämään ovea auki tuolin avulla – muuten vääntelehdin tuskissani. Ja kun Simple Minds vihdoin soi lopputeksteissä, olen helpottunut: puolitoista tuntia on tuntunut neljältätoista, ja olen vihdoin vapaa.
7. Se (2017) ja Se – Toinen luku (2019)
Bill Skarsgård hoitaa klovnin roolin hyvin, mutta siihen hyvät puolet loppuvatkin. Dialogi on kiusallista ja hahmot epäuskottavia. Suurin pelko syntyy kouluväkivallan karusta kuvauksesta, ei niinkään pelottavasta Pennywise-klovnista.
8. Once Upon a Time in Hollywood (2019)
Olen keskustellut tästä Quentin Tarantinon elokuvasta ystävieni kanssa ehkä neljäsataa kertaa. Elokuvan laadusta tuntuu olevan kaksi koulukuntaa. On niitä, joiden mielestä Once Upon a Time in Hollywood on mahtava ja hurjan viihdyttävä elokuva. Samat ihmiset ovat yleensä myös niitä, jotka nostavat kaikki Tarantinon elokuvat mestariteoksiksi. Sitten on niitä, kuten minä, joiden mielestä elokuvassa ei ole mitään mieleenpainuvaa, ja sille riittää kaksi tähteä. Tarantino on menettänyt otteensa, ja elokuvan saamat 86 prosenttia Rotten Tomatoesissa on täysin käsittämätöntä.
9. Avatar (2009) ja Avatar: The Way of Water (2022)
10. Kaikki Beck-elokuvat
Ensimmäinen komisario Martin Beckistä kertova elokuva ilmestyi vuonna 1967, ja niitä on tehty jo 58 kappaletta. Minulle tämä sarja on muuttunut Ruotsin omaksi Marvel-syndroomaksi: tuotanto on laiskaa, ja Beck tuntuu aina selviytyvän mistä tahansa. Missä on jännitys?