Punk-musiikin valtakausi räjähti käyntiin Lontoon urbaaneilta kaduilta 1970-luvun puolivälin tietämillä ja levisi sieltä pian ympäri maailmaa. Aggressiivisen ja anarkistisen uuden tyyliin pioneereina ja suunnannäyttäjinä toimivat Sex Pistols -bändin nuoret, asialleen täysin omistautuneet muusikot.
Sex Pistolsin taivalta on taltioitu moniin erilaisiin viihdemedian muotoihin useaan otteeseen vuosien varrella. Varsinkin bändin loppuajan keulakuva Sid Viciousin ja hänen naisystävänsä Nancy Spungenin dramaattisen traagisesti päättynyttä suhdetta on tarkasteltu kerran jos toisenkin. Tuoreimpana tekijänä yhtyeen tarinaan tarttuu nyt Oscar-palkittu brittiläinen ohjaaja Danny Boyle (Trainspotting, 127 tuntia, Slummien miljonääri, Yesterday), joka tuo suoratoistokansan nähtäville punkin täyteisen draamauutuuden, Pistolin.
Disney Plussalla 8. syyskuuta alkanut Pistol nappaa katsojat mukaansa Sex Pistolsin matkaan käyden läpi bändin lyhyehkö mutta sitäkin vaiherikkaamman ja maailmanlaajuista yhteiskunnallista muutosta uhkuvan taipaleen. Sarjan kuusijaksoinen tarina on rakennettu Sex Pistols -kitaristi Steve Jonesin omaelämänkerrallisen romaanin Lonely Boy: Tales from a Sex Pistol pohjalta, mikä antaa sarjan kerronnalle kiinteän sisäpiirin perspektiivin.
Episodi istuutui virtuaalisesti kasvotusten Pistol-ohjaaja Boylen sekä sarjan kahden tähden, Maisie Williamsin (Game of Thrones) ja Thomas Brodie-Sangsterin (Game of Thrones, Labyrintti, Musta kuningatar), kanssa keskustelemaan kiintoisasta uutuussarjasta.
Tarttumapintana genretietoisuus
65-vuotias Boyle on saman ikäinen kuin Sex Pistols -kitaristi Jones. Hän oli siis punkin ilmestyessä kulttuurin valtavirtaan juurikin sen ensisijaista kohdeyleisöä.
Hän koki punkin vapauttavana ilmiönä, joka toi kauan kaivattua uutta energiaa ja muutosta aiemmin kovin harmaana, puisevana ja pitkästyttävänä tuntuneeseen arkielämään. Boyle ei siis mitenkään voinut sivuuttaa tilaisuutta lähteä työstämään suoratoistoon suunnattua versiota Steve Jonesin tarinasta, joka laajentuu lopulta kertomaan koko Sex Pistols -porukan yhteisestä maailmanvalloitusmatkasta.
Ohjaaja toivookin bändin kehityskaaren ja kokemusten olevan merkityksellistä seurattavaa myös tämän päivän uusille yleisöille, joilla ei välttämättä ole aivan yhtä vahvaa kosketuspintaa punkgenreen kuin hänellä itsellään. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa kovinkaan tarkasti millaisen reaktion sarja tulee mahdollisesti herättämään katsojissa. Sen sijaan hän huomauttaa minun, 90-luvun lapsen, osaavan todennäköisesti kertoa paremmin ja pätevämmin siitä, kuinka Pistol resonoi vasten astetta nuorempaa maailmankatsomusta.
Sarjaa tähdittävillä Williamsilla ja Brodie-Sangsterilla ei ollut Sex Pistolsiin tai heidän edustamaansa tyylisuuntaan entuudestaan yhtä vahvaa henkilökohtaista sidettä kuin Boylella. Nuoremman ikäpolven edustajina he olivat aiemmin kummastelleet bändin ja yleisesti punkmusiikin aggressiivisuutta ja yhteiskunnallista turhautuneisuutta, mutta kokivat molemmat Pistolin myötä oppineensa tuntemaan suuntauksen ideologiaa huomattavasti paremmin.
Esikuvia unohtamatta
Punk ei ole tyylisuuntauksena sidoksissa vain musiikkiin, vaan myös muoti ja taide ovat oleelliset osat sen kattavaa kokonaisuutta.
Williams astuu sarjassa muoti-ikoni Pamela Rooken näyttäviin saappaisiin ja Brodie-Sangster puolestaan nähdään Sex Pistolsia manageroineena Malcolm McLarenina. Molemmilla henkilöillä oli omilla saroillaan suuri vaikutus liikkeen kehitykseen ja siksi rooleihin hyppääminen saikin kaksikolla pintaan innostuksen tunteiden lisäksi myös pienoista lisäjännitystä.
– Jos [hahmo] ei perustu kehenkään, silloin siinä on kyse vain sinusta. Mutta jos perustana on aito henkilö, mukaan tulee haaste heidän luonteenpiirteidensä ja perimmäisen olemuksensa sekä sielunsa sisällyttämisestä työhön. On oltava heidän tarinansa kertomisen arvoinen, Brodie-Sangster avaa tuntemuksiaan.
Williamsin kokemus oli hienoisesti erilainen, sillä hänen hahmonsa esikuva on edelleen elossa, ja Rookea konsultoitiinkin sarjaa varten tiiviisti. Williams kertoo olleensa kovin kiitollinen Rooken tuesta läpi projektin ja omien suorituspaineidensa kohdistuneen lähinnä esikuvansa hyväksyntään kuin laajemman yleisön reaktioihin.
Kaksikolle mahdollisuus työskennellä arvostettujen Boylen sekä käsikirjoittaja Craig Pearcen (Moulin Rouge!, The Great Gatsby, Elvis) vision parissa oli suuri kunnia ja he suitsuttavatkin kokemustaan hyvin kokonaisvaltaisesti. He kertovat päässeensä kehittymään näyttelijöinä runsain mitoin ja kuvausten olleen oikein opettavainen projekti monella tapaa.
Mukavaa projektissa oli lisäksi se, että Williams ja Brodie-Sangster pääsivät Pistolin myötä vihdoin myös jakamaan yhteistä ruutuaikaa. He molemmat tähdittivät HBO:n hittifantasia Game of Thronesia useamman vuoden ajan, mutta heidän hahmojensa tiet eivät harmillisesti ikinä kohdanneet kyseisen tarinan puitteissa.
– Oli ehdottomasti mukavaa nähdä tuttu kasvo [Pistolin kuvauksissa],” Williams kertoo.
Musiikin punainen lanka
Jonesin ja bändin muiden jäsenten elämää päästään seuraamaan Pistolin kuuden jakson aikana niin Iso-Britannian kuin Yhdysvaltainkin maaperällä. Sarja on tunnelmaltaan rosoinen ja kohahduttava – se pitää katsojansa alati varpaillaan.
Musiikkimaailmasta jo aiemminkin tarinaa ammentanut Boyle kertoo aitouden olleen yksi suurimmista tavoitteistaan sarjan työstämisessä. Hän tahtoi tarinan ilmapiirin ja teemojen pysyvän uskollisena sekä todenmukaisina Sex Pistolsin kokemuksille, ja tässä sarja tuntuukin onnistuvan oikein mainiosti.
Yksi tärkeimmistä keinoista, jolla tähän lopputulemaan on päästy, on juurikin se, että bändin musiikki pysyy parrasvaloissa läpi sarjan kerronnan. Boylen mukaan musiikki on ”nestemäinen arkkitehtuuri, jonka pohjalta elämämme rakentuvat”; mukaan mahtuu monenlaista aallokkoa, mutta melodiat ja lyriikat ovat silti jatkuvasti läsnä. Pistolissa päästäänkin näkemään kuinka bändi luo tunnettuja musiikkikappaleitaan ja millaisissa tunnelmissa he viettävät niin bändiharjoituksiaan kuin keikkaelämäänsäkin.
Pistol on siis otteessaan pitävä ja urbaanin kapinallisella asenteella kuorrutettu minisarjatapaus. Se ei unohda missään vaiheessa tarinansa ydintä – musiikkia – ja nivoo useamman vuoden sekä hahmon tarinakaaret toimivasti yhtenäiseksi draamapaketiksi Disney Plussan katselukirjastoon suoratoistokansaa viihdyttämään.
Teksti: Ira Hurskainen
Kuvat: Disney Plus