Peter Yatesin (Bullitt) ohjaama The Friends of Eddie Coyle (1973) on yksi 1970-luvun unohtuneita – tai ainakin vähemmän tunnettuja – timantteja. Kivenkova rikoselokuva perustuu George V. Higginsin romaaniin, jotka kirjailijalegenda Elmore Leonard kutsui “kaikkien aikojen parhaaksi rikosromaaniksi.”
The Friends of Eddie Coylen nimiroolissa esiintyy Robert Mitchum, jonka olemus elokuvassa on sen verran elämää nähnyt, että se vaati metodinäyttelijän otteita. Mitchumin ei alun perin pitänyt näytellä pääroolia lainkaan. Hän ei suostunut kiinnittämään itseään projektiin yli kolmeksi viikoksi, joten vastaanotti pienemmän sivuroolin. Ohjaaja Yates oli kuitenkin sitä mieltä, että Mitchumin oli näyteltävä Coylea. Sivurooli meni sitten Peter Boylelle.
Tiukan aikatatulun takia ohjaajan oli usein tyydyttävä ottoihin, joissa Mitchumin replat tulivat ulos vähemmän täydellisesti. Tämä toi elokuvaan tiettyä rosoisuutta, joka sopi sen dokumenttielokuvamaiseen tyyliin.
Kuumakallena tunnettu Mitchum ei onnistunut olemaan kolmea viikkoa räyhäämättä. Erästä kohtausta kuvattaessa näyttelijä heitti styroksisen kaljatuopin tiedottajan valokuvaajaa päin, koska tämä tuli liian lähelle. Kuvauksia seurannut Rolling Stonesin toimittaja kertoi, kuinka Mitchum saapui kerran lounaalta hoipertelevin askelin ja puhe sammaltaen, otti kaksi olutta jääkaapista ja lysähti sohvalle.
Ajat olivat erilaiset. Ohjaaja Yatesia Mitchumin toiminta ei vaivannut. Hän kertoi toimittajalle olleensa “täysin häkeltynyt” Mitchumin roolisuorituksesta, kutsuen sitä näyttelijän uran parhaimmaksi. Eikä Yates välttämättä väärässä ollut.
The Friends of Eddie Coyle floppasi täydellisesti ilmestyessään, mutta sen arvostus on kohonnut vuosien aikana.
Lähde: Cinephilia & Beyond, Rolling Stone
