Pelkoa ei voi paeta – mutta sensuuri yritti: kauhuklassikon säveltäjä saapuu Suomeen

11.6.2014 17:17

Italialainen Dario Argento on ohjannut kauhu- ja jännityselokuvia 1970-luvun alusta tähän päivään asti. Hänen kultakautensa ajoittui 70-luvun puolivälistä 80-luvun puoliväliin. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVI esittää 12.6. yhden hänen viimeisistä säväyttäjistään, vuoden 1982 Tenebren.

Elokuva pyöri vuonna 1988 Suomessa teattereissa nimellä Pelkoa ei voi paeta, mutta täkäläisen elokuvasensuurin vuoksi silpuksi leikattuna. Siitä puuttui käytännössä kaikki Argentolle tyypillinen rujo verenroiske. Vaikka kieroutunut murhamysteeri Tenebre ei Argenton aivan omaperäisimpiä töitä olekaan, sen kuvaus ja leikkaus ovat nerokkaita. Suomessa lähes joka kohtauksen huipennus kuitenkin puuttui. Tosin sensuroitiin sitä muuallakin, Englannissa jopa sen julistetta.

tenebre 2

KAVI on nyt saanut Tanskasta lainaan englanninkielisen kopion, joka on lähes täydellinen. Siitä puuttuu pari sekuntia, joiden katoamista on KAVI:n asiantuntijan mukaan hankala huomata, vaikka täysin leikkaamattoman version olisi jossakin onnistunut näkemäänkin.

Tärkeä piirre Argenton elokuvissa on myös musiikki, ja erityisen hedelmällinen on ollut yhteistyö Goblin-yhtyeen ja sen johtohahmo Claudio Simonettin kanssa. Monet Argenton oleellisimmista soundtrackeista tehnyt Goblin saapuu viikonloppuna Suomeen Fight the Night -festivaaleille, ja Simonetti avaa myös KAVI:n Tenebre-näytöksen.

Claudio Simonetti' s Goblin_photo

Vaikka Goblin tunnetaankin elokuvasoundtrackeista, on se tehnyt myös muuta musiikkia. Episodi kysyi Simonettilta olisiko Goblinin elokuvista tunnettu musiikki syntynyt ilman niitä.

– Aloin opiskella pianonsoittoa kahdeksanvuotiaana ja jatkoin opintoja Santa Cecilian klassisen musiikin konservatoriossa Roomassa. Samalla soitin erinäisissä bändeissä, jotka soittivat 1970-luvun proge-hengen mukaista musiikkia. En koskaan kuvitellut, että se johtaisi elokuvamusiikin tekemiseen, Simonetti kertoo.

– En ole varma olisinko tehnyt täsmälleen samaa musiikkia ilman elokuvia. Sävellykseni niihin olivat joka tapauksessa tyylillisesti hyvin lähellä muutenkin vuosien varrella säveltämääni musiikkia.

Ensimmäisestä kontaktista elokuvien maailmaan tuli bändin kannalta heti merkittävin.

– Tuottajamme Carlo Bixio esitteli meidät Dario Argentolle, kun äänitimme Goblinia edeltäneen Oliver-bändin levyä. Kuunneltuaan musiikkiamme hän kutsui meidät tekemään soundtrackin uuteen elokuvaansa Profondo Rosso (Deep Red, 1975). Myöhemmin muutimme nimemme Gobliniksi ja Oliverin levy julkaistiin sittemmin oudolla nimellä Cherry Five, joka ei todellakaan ollut meidän valintamme, Simonetti muistelee.

– Dario Argento oli siihen aikaan hyvin kuuluisa ohjaaja, ja olimme hyvin otettuja – ja hieman peloissamme – valinnastamme toteuttamaan hänen elokuvansa soundtrack. Aluksi meidän oli määrä vain sovittaa Giorgio Gaslinin musiikki, mutta parin viikon jälkeen hän riiteli Darion kanssa, ja tämä pyysi meitä säveltämään elokuvasta vielä puuttuvan musiikin. Sävelsimme nimikappaleen Profondo Rosso sekä kappaleet Death Dies ja Mad Puppet, jotka olivat alkuperäisen levyn A-puolella. B-puolella soitimme ja sovitimme Gaslinin musiikkia.

Darion pyyntö säveltää pääosa musiikista elokuvaansa johti siis suoraan Goblinin syntyyn. Ainut ero Cherry Fiveen oli rumpalin vaihdos Walter Martinon korvattua Carlo Bordinin. Profondo Rosson huikea menestys käynnisti Goblinin uran soundtrackien säveltäjäbändinä.

Kysyimme myös miten yhteistyö omalaatuisen ohjaajan kanssa tapahtui Tenebren ja muidenkin Argento-elokuvien musiikkia sävellettäessä.

– Yleensä alan säveltää musiikkia nähtyäni valmiin elokuvan ja ohjaajan kerrottua enemmän tai vähemmän millaista musiikkia hän haluaisi. Minulla on loistava suhde Darion kanssa. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen hän teki muutaman ehdotuksen ja antoi sitten minulle vapaat kädet elokuvaansa tulevan musiikin suhteen, Simonetti kertoo.

– Saan aina inspiraation suoraan elokuvan kohtauksista. En hyödynnä mitään erikoisinstrumentteja tai -koskettimia. Voin käyttää joko syntetisaattoreita tai isoa orkesteria sen mukaan mikä on elokuvan tyyli.

Kysyttäessä Simonettin omia suosikkeja tuotannostaan hän mainitsee järjestyksessä Profondo Rosso, Suspiria, Tenebre, Phenomena ja Opera. Mies muuttuu mietteliääksi, kun kysytään minkä elokuvasta soundtrackin hän olisi halunnut tehdä, jos olisi ollut tilaisuus.

– Tätä kysytään usein, mutta en koskaan tiedä mitä vastata. Monien suosikkielokuvieni musiikki on niin täydellistä, että en muuttaisi mitään. Toisaalta olen nähnyt hyviä elokuvia, joissa on keskinkertaista musiikkia. Ajattelin, että olisin esimerkiksi voinut tehdä jotain muuta Zack Snyderin Kuolleiden aamunkoitto -elokuvaan (Dawn of the Dead, 2004). Se on oikein hyvä uudelleenfilmatisointi menestyselokuvasta, mutta musiikki on liian mitäänsanomatonta, ei mitään verrattuna Goblinin vuoden 1978 alkuperäiseen.

Goblin on esiintynyt useassa kokoonpanossa, mutta viikonloppuna on luvassa tuttua laatua.

Goblin-logo

– Soitamme Goblinin tunnetuimpia soundtrackeja sekä joitakin kappaleita levyiltä Roller ja Il Fantastico Viaggio del Bagarozzo Mark. Ne ovat kuuluisimmat albumimme, jotka eivät ole soundtrackeja. Soitamme myös Phenomenan ja Demonsin, kaksi kappaletta jotka kirjoitin teittemme erottua vuonna 1978.

Suomesta Simonettilla on hyviä mielikuvia.

– Olen iloinen, että uusi sukupolvi tuntee musiikkimme niin hyvin 40 vuoden jälkeenkin, kiitos Argenton kanssa tekemämme ensimmäisen elokuvan. Tämä on toinen kertamme Helsingissä. Edellinen vierailumme oli hieno menestys ja toivottavasti se toistuu.

Goblin on lyönyt leimansa aikamme musiikintekijöihin, ja Tenebre-hittikin on löytänyt tiensä useammankin artistin sampleksi.

– Tiedämme useampiakin Goblin-coverbändejä. Kun Profondo Rosson soundtrack ilmestyi olimme aivan erilaisia kuin muut 70-luvun italialaisbändit, ja ainut joka oli päässyt elokuva-alalle.

– Olemme aina inspiroineet monia muusikkoja, ja olen siitä iloinen ja ylpeä. Jopa John Carpenter on sanonut, että Profondo Rosson musiikki inspiroi häntä Halloweenin musiikkia kirjoitettaessa. Hän vahvisti sen minulle tavatessamme kaksi vuotta sitten Los Angelesissa.

Tenebre – pelkoa ei voi paeta Orion-teatterissa Helsingin Eerikinkadulla to 12.6. klo 21
Liput ja lisätietoja: kavi.fi

Goglin Fight the Night -festivaaleilla Ääniwallissa pe 13.6. klo 23.15
Liput ja lisätietoja: fightthenight.fi

(EPISODI/Jouni Vikman)

 

Lisää luettavaa