Onnistuin festareiden laajasta 131 elokuvan valikoimasta kurkkaamaan yhteensä 49 (mukaan lukien muilta festareilta nähdyt teokset), ja festareiden 11 päivän keston aikana kävin elokuvissa 41 kertaa. Mielen räjäyttänyt ja aivot puurottanut kokemus piti sisällään monia hienoja elokuvia, vaikka väsymys alkoi loppuviikosta saada pikkuhiljaa kiinni. Leffafestarit ovat Suomessa harvinaisuus, minkä vuoksi voin suositella totaalista hurahtamista elokuvien äärelle, jos aika ja rahat riittää. Viikko oli tällaisenaan aika raskas, mutta äärimmäisen palkitseva.
Tämän vuoden R&A oli, sen perusteella mitä itse näin, aika hyvä, mutta aavistuksen heikompi kuin parina aiempana vuonna. Ohjelmistosta ei löytynyt tällä kertaa yhtä helposti “pakko nähdä” -tason elokuvia, joita esimerkiksi viime vuonna tuntui olevan nähtävissä joka päivä.
Yksi parhaista asioista R&A:ssa on, miten useista eri paikoista se tuo elokuvia Suomeen. Eri maissa on erilaisia elokuvan ilmaisukeinoja, minkä ansiosta festarin aikana pääsee aidosti näkemään, kuinka pitkälle ja erilaisiin suuntiin elokuva taipuu. Meille tavallisinta ilmaisua edustavaa amerikkalaista elokuvaa valikoimasta löytyi melko vähän. Ja tämä on siis hyvä asia. Matka maailman ympäri riemastutti.
Festivaali on kuitenkin jo jonkin aikaa ollut melko Cannes-painotteinen ykköselokuviltaan (gaalaelokuvat olivat tänä ja viime vuonna simppelisti Cannesin neljä parhaiten palkittua elokuvaa), mutta tänä vuonna festareiden valikoima tuntui olevan jo vähän rajoittunut tuomaan Cannes leffoja Suomeen. Hieman alle puolet näkemistäni elokuvista olivat jonkin vuoden Cannes-elokuvia.
Ja joo, Cannes on maailman suurimpia ellei suurin elokuvafestivaali, joka sisältää usein huippuleffoja. Sinne kuitenkin valitaan usein tiettyyn muottiin sopivia elokuvia. Olisin kaivannut tämän vuoden R&A:han vähän lisää monipuolisuutta. Ohjelmisto olisi kaivannut lisää räväkämpiä genre-elokuvia, kun valikoimasta löytyi turhan monta perinteistä draamaa.
Elokuvien laatu myös heitteli. Erityisesti festarin alussa oli muutama heikompi esitys, joiden jälkeen kyllä myös päästiin erinomaisen elokuvataiteen äärelle. R&A 2025 oli nautinnollinen kokemus, joka ei aivan päässyt ohjelmistoltaan parin edeltävän vuoden tasolle.
Mutta millaisia elokuvia sieltä sitten jäi käteen?
Elokuvat heijastavat aina oman aikansa maailmaa, joka on tällä hetkellä suhteellisen räjähdysherkässä tilassa. 2025 onkin tuntunut olevan Fight the power -elokuvien vuosi, kun monissa vuoden elokuvissa sankarit kääntyvät yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevia paskiaisia vastaan. Ideologia on virrannut myös vuoden isoimpiin elokuviin kuten Sinnersiin, Supermaniin, Ne Zha 2:seen sekä One Battle After Anotheriin.
Jos tämän vuoden R&A:lla pitäisi siis lähteä keksimään yhtenäistä teemaa, se olisi todennäköisesti rikkinäisessä maailmassa eläminen. Kapinaa vallassa olevaa pahuutta vastaan nähtiin runsaasti erilaisilla tavoilla. Kiinnostavimpia olivat minulle Happyend, joka tutki pahuuden vastustamista aktivismin kautta, It Was Just an Accident, joka tutki omankädenoikeuden oikeudenmukaisuutta ja Sisu 2, joka tarjosi hervottoman hauskan voimafantasian.
Rikkinäinen maailma päästiin näkemään tosin myös synkemmillä tavoilla, ehkä jopa useammin. Festivaalilla nähtiin tänä vuonna useita dystooppisia teoksia, joiden esittämä dystopia oli usein oma todellisuutemme. Näistä mieleen jäi parhaiten Sirat ja Sound of Falling, joiden maalaamat ahdistavat maailmat pääsivät syvälle ihon alle. Dystooppisesti maailma nähtiin myös hienoissa dokumenteissa, joista esiin nostaisin musertavan Put Your On Your Hand and Walkin sekä fasismia perinpohjaisesti tutkivan Orwell: 2+2=5:sen.
Oli yhtenäiset teemat mitkä tahansa, tärkeintä on ehkä loppupeleissä yksittäisten elokuvien laatu. Mukana oli monia hittejä, mutta myös muutama huti. Festari-inhokkini löytyivät ääripäistä: äärikokeellisesta ja ääriperinteisestä. Sinänsä jako on aika ymmärrettävä. On hankalaa tehdä vanhanaikaisesta ja perinteisestä elokuvasta tuore ja kiinnostava, kun taas liian kokeellinen voi helposti jättää kylmäksi jos siihen ei pääse sisälle.
Turhan perinteistä elokuvaa edustivat minulle erityisesti My Eternal Summer sekä Mimang, joissa kummassakaan ei sinänsä ollut ihan hirveästi vikaa, mutta joiden temput oli nähty jo monta kertaa paremmin toteutettuina. Toista oudompaa ääripäätä edusti taas Joshua Oppenheimerin maailmanloppumusikaali The End, joka oli kiehtovan kokeellinen mutta kokonaisuutena jätti kylmäksi. Elokuvan maailmasta ei oikein löytynyt kiintopisteitä, joiden kautta upota sen erikoiseen maailmaan. Yhdenkään hahmon kohtalo ei kiinnostanut.
Festareiden parhaita elokuvia olemme jo nostaneet esiin usealla R&A-löytö -otsikon takaa löytyvällä jutulla. Nostamatta jäi kuitenkin muutama mainio elokuva. Kill the Jockey ja Lesbian Space Princess olivat ihania piristysruiskeita raskaiden elokuvien seassa. Kill the Jockey on mukaansatempaavan absurdi identiteetin heräämisen kuvaus, joka viihdytti ja voimaannutti. Lesbian Space Princess oli taas riemastuttavan estoton ja suloinen sankaritarina itsensä löytämisestä.
Synkempää osastoa edustivat taas My Father’s Shadow sekä Hysteria. My Father’s Shadow on voimakas mutta herkkä draama mutkikkaasta isäsuhteesta ja vaikeasta yhteiskunnasta. Hysteria taas on herkullisen piikikäs trilleri, joka näyttää ovelasti kuinka huonoja olemme nykyään kommunikoimaan.
Alla omat kymmenen suosikkia festarin valikoimasta. Suosikiksi nousi yllättäen elokuva, josta en ollut kuullutkaan ennen sen katsomista, mutta joka vei mukanaan toden teolla: Neo Soran Happyend. Japanilainen nuoruuden kuvaus herkisti syvällä tasolla ja on yksi puhuttelevimmista elokuvista, joita ollaan tehty tästä ajasta. Nauroin, itkin ja rakastuin. Ehdottomasti koko vuoden parhaita elokuvia.
Happyendiä lukuun ottamatta kaikille alla mainituille elokuville on omistettu myös oma R&A-löytö -teksti (gaalaelokuvista analyysiä yhden yhteisen tekstin takana). Pitäkää näitä leffoja silmällä.
10. Sisu 2
Timanttinen ja äärimmäisen viihdyttävä toimintaspektaakkeli.
9. Universal Language
Mainio ja outo komedia erikoisesta yhteiskunnasta.
8. Sound of Falling
Kokeellinen mutta palkitseva eepos kivusta.
7. Sirat
Mieleenpainuva ja sykähdyttävä matka rikkinäisiin sieluihin.
6. Good One
Vähäeleisyydellään ihon alle pääsevä upea kuvaus nuoruudesta.
5. Dreams (Sex Love)
Mestarillisen hallittu elokuva elämää suuremmista tunteista.
4. Resurrection
Elokuvallisesti ennennäkemättömän upea suurteos elämän tarkoituksesta.
3. Sentimental Value
Vuoden inhimillisimpiin elokuviin lukeutuva upea draama perheestä.
2. It Was Just an Accident
Nerokas trilleri kyseenalaistaa oikeuden ja koston käsitteet.
1. Happyend
Totaalisen fantastinen ja katarttinen huippuleffa valon löytämisestä pimeästä maailmasta.
Justus Elo
