Ryan Reynolds on pelimies – ”Tämä elokuva on tehty teatterissa nähtäväksi”

Sekä Ryan Reynolds että Shawn Levy ovat syntyjään kanadalaisia, ja kumpikin on tehnyt uraa viihdealalla 1990-luvun alkuvuosista lähtien. Molemmat pitävät komediasta ja toiminnasta. Jostain kumman syystä he eivät vuosikymmenten varrella ole onnistuneet eksymään yhteiseen projektiin. Sellaista he ovat kuitenkin hakeneet, ja kun tilaisuus tuli, he iskivät luovat päänsä yhteen monella tasolla. Lopputulos on täynnä kaikkea mahdollista oleva Free Guy -toimintakomedia – eikä se jää heidän viimeiseksi yhteistyökseen.

Tarvittiin melko tuntematon käsikirjoittaja Matt Lieberman tuomaan Ryan Reynolds ja Shawn Levy yhteen. Lieberman oli kirjoittanut pari pientä animaatioseikkailua ja Kurt Russellista seksivau-joulupukin tehneen joululeffan. Disneyn ostettua Fox-studion Liebermanin Free Guy -käsikirjoitus oli yksi harvoista henkiin jääneistä projekteista. Reynoldsin oma tuotantoyhtiö oli juuri ennen kauppaa tehnyt sopimuksen Foxin kanssa, ja käsikirjoitus löysi tiensä hänen pöydälleen.

Tarinaan ihastunut Reynolds uskoi, että Levy näkisi siinä saman kuin hän, ja lähetti käsikirjoituksen saman tien eteenpäin. Ajoitus osui nappiin.

Yö museossa -franchisen jälkeen päätin ottaa askeleen taaksepäin, jättää joitakin asioita tekemättä ja keskittyä tuotantoyhtiöni kehittämiseen. Saimme menestystä Arrivalilla ja Stranger Thingsillä, jonka muutaman jakson ohjaaminen per kausi oli hyvä syy sanoa ei elokuville, joita en oikeasti halunnut tehdä, Levy kertoo.

– Vuoden 2018 kesällä sain Ryanilta tekstiviestin: ”Moi, mitä teet ensi keväänä? Luulen löytäneeni meille jotain.” Luin Mattin käsikirjoituksen ja tapasin Ryanin heti seuraavana päivänä. Se oli täydellinen yhdistelmä: iso idea, näyttelijä, jonka kanssa halusin työskennellä, ja mahdollisuus tehdä ainutlaatuinen ja hauska elokuva.

– Rakastan toiveen täyttymys -tarinoita, ja Shawn taisi nähdä käsikirjoituksen samalla tavalla, Reynolds toteaa. – Tiesimme, että se vaatisi valtavasti töitä, joten istuimme alas käsikirjoittaja Zak Pennin kanssa varmistaaksemme, että rakentaisimme sen maailman juuri oikealla tavalla. Shawnilla ei ainoastaan ole kokemusta maailmojen rakentamisesta, hän on siinä erittäin hyvä.

Kaksikon tavoitteet eivät olleet aivan vaatimattomat.

– Tavoittelimme tietynlaista Paluu tulevaisuuteen -vibaa, Reynolds paljastaa. – Se on omalla tavallaan ajaton toiveen täyttymys -elokuva. Sen voi katsoa nyt ja tunne on sama kuin vuonna 1985. Halusimme Free Guyhin mahdollisimman paljon yksityiskohtia ja viittauksia, jotta uusintakatseluillakin voi löytää jotain uutta.

– Ryan ja minä olemme saaneet kokea oman osamme jatko-osista, ja ne ovat kohdelleet meitä hyvin. Silti, mielestämme maailma kärsii jatko-osaähkystä, joten uskon yleisön meidän tavoin arvostavan tilaisuutta tehdä alkuperäinen tarina, Levy toteaa.

Nappi-ideaa tuottamassa

Reynolds ja Levy ihastuivat Free Guyn perusideaan: pankkivirkailija tajuaa olevansa taustahahmo väkivaltaisessa avoimen maailman videopelissä.

– Rakastuin hahmooni, joka vain haluaa hieman sanavaltaa omaan elämäänsä, Reynolds hehkuttaa.

Pelit ja elokuvat ovat hyvin samanlaisia, kummassakin on kyse kokemukseen eläytymisestä. Oman itsensä ja elämänsä projisoi erilaiseen, toimeliaampaan versioon itsestään. Siihen liittyy se, kuinka pelatessamme valitsemme avatareja, niille ulkoasut ja aseet. Parhaat elokuvakokemukset ovat samanlaisia. Ne nostavat meidät tuoleistamme johonkin omaamme isompaan maailmaan, Levy vertailee.

Guyn näyttelemisen ohella Reynolds toimi elokuvan tuottajana.

– Tuottaminen on hienoa, siinä tuntee tukevansa koko luovaa prosessia. En teeskentele tietäväni mitään ohjaamisesta, joten annan Shawnin hoitaa hommansa ja siksi yhteistyömme pelaa hyvin. Mitä vanhemmaksi tulee sitä tärkeämmäksi sellainen molemminpuolinen kunnioitus tulee, että tietää työskentelevänsä fiksujen ihmisten kanssa.

Vaikka Reynolds pitää tuottamisesta, se ei ole hänelle elinehto.

– Tykkään olla tuottamattakin, sillä se on enemmän liiketoiminnallista. Näyttelijänä voin jättää kuvauspaikan taakseni, kun kohtaukseni ovat purkissa. Toisaalta tuottaminen on hyvin tyydyttävää puuhaa. Olen tuottanut ihan kädet savessa -tasolla vain kaksi elokuvaa Free Guyn lisäksi: molemmat Deadpoolit.

Tuottajana Reynolds pystyy tuomaan projekteihin omia kokemuksiaan ja elämäntilannettaan.

– Opin kauan sitten kantapään kautta, että kenestäkään ei tule hyvä tai loistava, jos hänelle ei anna mahdollisuutta olla huono. Siksi haluan varmistaa, että varsinkin nuoremmat näyttelijät uskaltavat kokeilla ja mokata ilman häpeää, joka tukahduttaisi luovan prosessin. Jotkut parhaista ideoistani ovat syntyneet todella huonoista ideoista, jotka ovat saaneet kasvaa.

– Luen nykyään käsikirjoituksia eri tavalla siitäkin syystä, että minulla on kolme tytärtä. Haluan heidän voivan tunnistaa itsensä hahmoista. Samalla olen alkanut miettiä kaikkia aliedustettuja yhteisöjä ja ihmisiä, jotka eivät välttämättä koko elämänsä aikana ole nähneet itseään valkokankaalla. Se pakottaa miettimään asioita uusilla ja odottamattomillakin tavoilla, mutta samalla se voi auttaa kertomaan tarinaa tuoreella tavalla, ja olen kiitollinen sellaisesta perspektiivistä.

Jokapoika jokapaidassa

Free Guy kertoo Reynoldsin esittämä Guysta, joka hitaasti mutta vääjäämättömästi herää tajuamaan olevansa videopelin taustahahmo.

– Kun tajuaa asuvansa pelissä, jossa kaikki on mahdollista, oppii pikku hiljaa tekemään mahdottomia. Siinä mielessä Free Guy on tavallaan supersankarin syntytarina. Paitsi että se on Guyn alkuperätarina, kun hän herää siihen, ettei hänellä ole merkitystä, Reynolds analysoi.

– Guy on elänyt sanellussa, keinotekoisessa maailmassa, ja hänellä on viattoman ihmisen viaton mieli. Se tekee hänestä humoristisen hahmon mutta samalla päähenkilön, josta on helppo pitää. Sankarin, jonka kamppailut tunnemme omassa kropassamme ja jonka voitoille hurraamme. Elokuva on kaikkien tunnistamaa toiveajattelua: ”Hetkinen, ehkä elämäni voisi olla tätä isompaa. Ehkä elämän ei tarvitse olla jotain, mikä tapahtuu minulle, ehkä se on jotain, jota voin itse määritellä ja muokata omaa tarinaani.” Elokuvassa yhdistyy eksistentialistinen kriisi ja voimaantuminen rajattomassa maailmassa.

– Guyn jokainen päivä on mekaanista vanhan toistoa, mutta hän on suorastaan ällöttävän optimistinen. Mutta sitten hän tapaa naisen, Millien eli Molotov Girlin, joka auttaa häntä kasvamaan mielenkiintoisilla ja ainutlaatuisilla tavoilla. Guy alkaa ajatella itsenäisesti ja saa toimintakykyä. Harvemmin saa käsikirjoituksia, joissa hahmolla on niin selkeästi hahmotettu kehityskaari. Guy lakkaa olemasta taustatapettia, ja hänen hahmonsa puhuu asioista, jotka ovat itse asiassa nyt ajankohtaisempia kuin aloittaessamme kuvaukset. Elokuvasta saa vapaasti poimia elementtejä ja sovitella niitä tähän hetkeen.

Levyn mielestä Reynolds on hyvä valinta nimirooliin.

– Ryanin Guy on Tom Hanksin Big-elokuvan hahmon tai Will Ferrellin Elfin suora jälkeläinen. Hahmossa on Ryanin huumoria ilman Deadpool-kyynisyyttä. Ei pidä käsittää väärin, rakastan sitä franchisea. Ryan on roolissa ehkä aikaisempaakin hämmentyneempi, hyväntahtoisempi ja viattomampi. Hän tajuaa elävänsä pelissä, mutta hänelle on kova pala, että hän on siinä vain taustaa. Hahmo, jota ei voi pelata, luotu vain pelikokemuksen lisäämiseksi. Se on kuin digiajan pelikulttuurin The Truman Show.

– Niinpä tämä pelaamaton hahmo miettii, voisiko hän olla pelaaja. Ehkä elämälläni on merkitystä, ehkä teoillani on vaikutusta. Ryan pystyy esittämään kovanaamaista toimintasankaria, mutta hän ei koskaan tee sitä tosikkomaisesti. Hän pystyy näkemään itseänsä samojen humorististen lasien läpi kuin millä hän katsoo maailmaa ympärillään.

Reynoldsin mukaan Guyn yksinkertaista ulkoasua pohdittiin pitkään.

– Sininen paita oli vaimoni ehdotus. Tai ei hän ehdottanut sinistä paitaan sellaisenaan, mutta antoi meille alkusysäyksen. Olin kuvaamassa elokuvaa [6 Underground] Abu Dhabissa, ja mietin samalla Guyn olemusta. On vaikea kehittää tyhjästä jotain hahmon maailmaan istuvaa mutta samalla ikonista. Olimme laittamassa hänet vaihtamaan asua joka aamu kuin kuka tahansa muu ihminen. Sitten Blake [Lively] sanoi, että meidän pitäisi ajatella Halloween-asuja. Monista elokuvien hahmoista on tehty Halloween-asuja, ja kun näkee sellaisen jonkun päällä, tietää heti kenestä on kyse.

– Aloin ajatella Guyta naamiaisten kautta ja mietin, mikä voisi olla jotain sellaista, minkä kaikki voisivat heti tunnistaa. Sininen paita ja khakihousut veivät voiton. Lakkasimme kutsumasta häntä Guyksi ja puhuimme sinipaitaisesta hepusta. Se tuntui sopivan geneeriseltä nimitykseltä hahmolle, jolla ei ollut identiteettiä tai oikeaa sisäistä maailmaa.

Miesten maailmassa

Millien ja Molotov Girlin kaksoisroolissa nähtävää Jodie Comeria houkutti mahdollisuus työskennellä Levyn ja Reynoldsin kanssa.

– Ryan on hauskimpia tuntemiani ihmisiä ja kauhistutti ajatella, että tekisin suurimman osan kohtauksistani hänen kanssaan, hänen rinnallaan. Jo tuotannon koko ja skaala oli minulle haaste, puhumattakaan siitä, että esittäisin kahta eri versiota hahmostani. Mutta haasteet vain saavat puskemaan eteenpäin, Comer kertoo.

– Millie on niin fiksu ja päättäväinen, hän uskoo itseensä. Hän on myös hauska, mutta eniten pidän siitä, että jos tapahtuu jotain pahaa, hän haluaa korjata tilanteen. Millie ei lannistu ennen kuin onnistuu, Comer kuvailee hahmoaan.

Pelisuunnittelijaa ja -hahmoa esittävä Comer ei itse harrasta pelaamista.

– Pelasin nuorempana Mario Kartia, mutta en ole missään nimessä pelaaja. Sainkin maailman parhaat kotitehtävät. Minulle annettiin Xbox ja muutamia pelejä pelattavaksi. Pidin Spider-Manista, koska tykkäsin heilahdella rakennuksesta toiseen, mutta en välittänyt yhteenotoista, vaikka tiesin niitä olevan edessä. Otin Grand Theft Auton aivan liian vakavasti… siitä tuli jo stressaavaa. Minua kiehtoi pelien käyttö rentoutumiseen ja palautumiseen.

Reynoldsin mukaan Comerin hahmo tuo elokuvaan uuden tason.

Toiminnan ja komedian ohella Free Guyn sydämessä on romanttinen ja suloinen rakkaustarina. Se on rakennettu pitkälti Jodien varaan. ”Tosimaailmassa” hän on Millie, peliohjelmoija, jonka luomus on varastettu häneltä. Pelissä hänen hahmonsa on Molotov Girl, kovanaamainen ja itsevarma naissankari. Näyttelijä-ässä Jodie liikkuu maailmojen välillä.

– Guy ja Molotov Girl kohtaavat, vaikka vaikuttavat hyvin erilaisilta: toinen on viaton ja toinen kyyninen kovis. Mutta Guy tuntee, että hänen taustaelämällään ei ole merkitystä, ja Millie on tosimaailmassa tapettia, jolla ei ole ole merkitystä. Marginaaliin sysätty kaksikko tietää miltä toisesta tuntuu, ja yhdessä heistä tulee sankareita. He tekevät yhdessä romanttisen loikan taka-alalta eturiviin, marginaalista sankareiksi.

Fiilistellen

Comerin etukäteen tuntemat pelot eivät toteutuneet edes Levyn ja Reynoldsin muuttaessa käsikirjoitusta lennosta. Mutta varpaillaan hän sai olla koko ajan.

– Ryanin hahmolla on valtavasti letkauksia, ja hän hoitaa ne täydellisellä ajoituksella ja painotuksella. Sitä oli pakko kunnioittaa, kun itse lähinnä yritin muistaa vuorosanojani. Mutta Shawnin kanssa oli ihana työskennellä. Oton jälkeen hän saattoi ehdottaa uutta tapaa sanoa vuorosanat tai ihan uutta dialogia, hän halusi tutkia mikä toimii. 

Yllättäen se antoikin Comerille vapauden tunnetta.

– Joissakin projekteissa olen joutunut pysymään kirjoitetussa tekstissä, ja silloin tuntuu, että tunteita joutuu pakottamaan. Jos tässä sanoin: ”Tiedättekö, en saa tätä vuorosanaa toimimaan”, Ryan ja Shawn vastasivat heti: ”Poistetaan se. Mitä sen tilalle voisi keksiä?” Joka kerta keksimme jotain parempaa.

– Shawn välittää valtavasti siitä mitä tekee. Hän rohkaisee ja huolehtii turvallisesta työympäristöstä, sillä hän haluaa kaikkien antavan parastaan. Siksi ei haluakaan vain muistaa vuorosanojaan vaan yrittää keksiä uusia ideoita ja antaa omaa panostaan. Se vaikutti kuvauspaikkojen tunnelmaan: kukaan ei ottanut itseään turhan vakavasti. Siitä pidän, koska se olisi lopun alkua.

Erityisesti ilmaisunvapautta hyödynsi elokuvan Antwan-pahista esittävä Taika Waititi. Antwan on käytännössä varastanut pelikoodin Millieltä. Hän on saanut valtavasti mainetta, arvostusta ja rojaltteja jakamatta kunniaa tai rahaa kenenkään kanssa. Ohjaajanakin tunnetun Waititin seuraaminen teki Comeriin vaikutuksen.

– Komediassa paljon on kiinni rytmistä ja ajoituksesta. Minun piti työskennellä kahdella eri aksentilla, ja välillä painotin väärää sanaa. Pääni oli aivan pyörällä, mutta Taika oli täysin tilassa. Häntä oli huikeaa katsoa. Shawn sanoikin, että hänellä oli varmaan tunnin verran pelkästään Taikan ottoja!

– Olisimme voineet koostaa elokuvan pelkästään hänen käyttämättä jääneistä kohtauksistaan, Levy myöntää. – Hän toimii niin refleksinomaisesti, että se on uskomatonta.

– Taika on paitsi mainio ohjaaja myös lahjakas koomikko, Reynolds komppaa. – Hänellä leikkaa niin nopeasti. Antwan on tämän ajan pahis, jonka katselemisesta nauttii mutta jota vihaa sydämestään. Taika tasapainottelee veitsenterällä tehden Antwanista halveksuttavan mutta ratkiriemukkaan.

Teatteriin tarkoitettu

Reynoldsin mukaan Free Guy on tarkoitettu nimenomaan teatterissa nähtäväksi.

– Leijuin lapsena ulos salista, kun olin nähnyt Paluu tulevaisuuteen -leffan. Tunsin aitoa ja kouriintuntuvaa riemua. Samalla tavalla uskon yleisön kävelevän tästä ulos naama virneessä.

– Särkee sydäntä ajatella, että tällaista vatsanpohjassa tuntuvaksi tarkoitettua elokuvaa ei näkisi ainakin ensimmäistä kertaa isolta kankaalta. Tuskin maltan odottaa, että kunhan turvallisuus sen sallii, ihmiset pääsevät kokemaan sen teatterisalissa, jossa ääniraita jytisee rintalastassa. Se on iso osa kokemusta, joten tämän mittaluokan elokuvassa katseluformaatilla on merkitystä.

Comer kuvailee elokuvaa kaikin tavoin eeppiseksi.

– Se on värikäs ja mukaansatempaava. Kun pelimaailmasta palataan oikeaan maailmaan, katsoja hyväksyy itsestään selvänä, että on toinen maailma, jossa voi piipahtaa. Erityisesti teatterissa se on hyvin immersiivinen kokemus. Nauroin kippurassa elokuvaa katsoessani, olisi mukava kokea muiden ihmisten kokemuksia. Ääneen nauraminen on ison kynnyksen takana, joten tämä kokemus on tarkoitettu jaettavaksi.

Ohjaaja Levy summaa lopuksi:

Free Guy on toisaalta spektaakkelimainen toimintakomedia, jossa on huikea perusidea. Toisaalta sen teema on, kuinka hän tajuaa hänelle jaetut huonot kortit – hänellä tai hänen tekemisillään ei ole merkitystä eikä kukaan välitä – ja kääntää ajatusmaailmansa tavalla, jota varmaan kaikki ymmärrämme.

– Elokuvan teema ei ole vain hyväksyä maailma, jossa elää, vaan myös ymmärtää kykynsä ja mahdollisuutensa vaikuttaa siihen. Se kertoo yksilön voimaantumisesta maailmassa, johon ei ole tyytyväinen. Free Guy on tarina ihmisistä, jotka löytävät yhteyden niin todellisessa kuin digitaalisessa maailmassa, ja jaetun yhteisön iloista. Sellaista me kaikki tarvitsemme.

Toimittanut Jouni Vikman
Kuvat ja haastattelut: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland

Aiheeseen liittyvä video