American Sniper tähtää kohti tarkka-ampujan ristiriitaista sielua

7.3.2015 13:00

Kolmen jalkapallokentän kokoinen Paramount Ranch sijaitsee syrjäisessä ja rauhallisessa paikassa Santa Monica -vuorilla korkealla Malibun yläpuolella. Se on osa studion vuonna 1927 ulkokuvauksia varten ostamaa lähes miljoonan neliömetrin maa-aluetta, joka soveltui erityisesti lännenelokuvien maisemiin. Vuoden 2014 keväällä siellä kuvattiin lännenelokuvien näyttelijästä arvostetuksi ohjaajaksi nousseen Clint Eastwoodin kehuttua ja kohuttua sotadraamaa.

Haastattelut: Warner Bros.
Toimittanut Jouni Vikman

Aurinko porottaa kuumasti pilvettömältä taivaalta Clint Eastwoodin 34. ohjauksen, American Sniperin kuvausten toiseksi viimeisen päivä aamulla. Elokuva kertoo Eastwoodille ominaisen henkilötarinan sotilaasta, jota repivät neljä komennusta yhdellä maailman väkivaltaisimmista taistelurintamista ja halu pitää koossa Texasissa odottava perhe.

American Sniper perustuu Chris Kylen omaelämäkertaan. Menestysteoksen kirjoittajaa on kutsuttu Yhdysvaltojen armeijan kaikkien aikojen tappavimmaksi tarkka-ampujaksi. Vuosi kirjan ilmestymisen jälkeen Kyle kuoli auttaessaan toista veteraania kaukana eturintamasta. Eastwoodin mukaan se on traagisen ironista.

Eastwood oli itse asiassa lukemassa American Sniperia, kun hänelle ehdotettiin filmatisointia. Hän totesi studiolle palaavansa asiaan, kun saa sen luettua. Häneen vetosi Kylen tarinan inhimillinen ulottuvuus.

– Tarinassa on paljon puolia, joita ei tulisi ajatelleeksi, Eastwood pohtii kuvauspaikalla, – Oli mielenkiintoista, kuinka häntä ajoi palo Irakiin neljä kertaa. Hän tulee takaisin ilman, että edes hänen vaimonsa tietää. Mies vain istuu jossain yrittäen koota ajatuksiaan. Minusta tuntui samalta, kun vapauduin armeijasta, enkä edes ollut ollut taisteluissa. Se on kuin olisi yhtäkkiä tien varrella keskellä ei mitään. Minua kiinnosti hänen ja hänen vaimonsa tarina.

Kuvauspaikalla on myös Rob Lorenz, Eastwoodin pitkäaikainen tuottajaystävä. He toimivat myös American Sniperin tuottajina yhdessä Andrew Lazarin, Bradley Cooperin ja Peter Morganin kanssa. Ohjaajan kiinnostus tarinaan ei hämmästytä Lorenzia.

– Tämä ei ole suoraviivainen tarina, hän toteaa, – Se on kolmiulotteinen henkilökuvaus miehestä, joka kamppailee demoniensa kanssa pitääkseen kiinni hänelle tärkeimmästä, nimittäin vaimostaan ja perheestään.

Kuvauspaikalla Eastwood istuu vaikeasti tulkittava ilme kasvoillaan hiekkasäkeillä, jotka muodostavat pienen lavan perustuksen. Lavalla puoli tusinaa SEAL-koulutettaviksi pukeutunutta näyttelijää makaa vatsallaan. He tähtäävät melkein 300 metrin päässä kahden tolpan välissä roikkuviin maaleihin. Vilkaisu papereihin kertoo mitä on odotettavissa: Kohtaus 24. ULK. Paikka ”Tarkka-ampujakoulu” – päivä. ”Karu ampumarata ihmisenmuotoisine maaleineen. Aliupseeri Karnan kävelee makaavien oppilaiden ohi.”

Koulutettavat kuuntelevat tarkkaavaisesti jäyhän opettajansa ohjeita: ”Tuntekaa hengityksen täyttävän joka solunne. Siinä on rituaalinne. Me hallitsemme hengityksemme, me hallitsemme mielemme…”

Yksi tarkka-ampujakandidaateista erottuu muista – kooltaan ja aggressiiviselta käyttäytymiseltään. Kestää hetken tunnistaa vaikuttavalla tavalla muuttunut Bradley Cooper, joka on eläytynyt Chris Kyleksi sisäisesti ja ulkoisesti. Hän opetteli Texasin paksun murteen ja kasvatti lihasmassaansa 20 kiloa. Hän on selvästi sisäistänyt hahmon suorasukaisen ja kärkevän asenteen.

39-vuotias Cooper on päässyt etuoikeutettuun asemaan ikäpolvensa Hollywood-tähtien joukossa. Hän tuntuu päättäneen tehdä mahdollisimman erilaisia projekteja, esimerkkinä vaikkapa hänen viimeaikainen pääosansa Elefanttimiehen uudessa näyttämösovituksessa. Cooperin osallistuminen American Sniperiin alkoi jo vuonna 2011, kun käsikirjoittaja Jason Hall lähestyi häntä hahmotelmalla Kylen elämästä.

– Pidin siitä heti, Cooper kertoo kohtauksen purkituksen jälkeen, – Pidin siitä kuka hän oli ja ajatuksesta yhden miehen matkasta sodan syövereihin.

Pitkää ja jäyhäleukaista, maastokuvioituihin vaatteisiin pukeutunutta siilitukkaista Jason Hallia voisi kuvauspaikalla pitää avustajana. Käsikirjoittaja tapasi Kylen ensimmäisen kerran jo viisi vuotta aikaisemmin, viisi kuukautta armeijasta lähdön jälkeen ja alkoi muotoilla käsikirjoitusta tämän elämästä.

– Mutta myös uhrauksista, joita mies tekee mennessään sotaan neljästi ja viettäessä lähes 1 200 päivää taisteluissa, ja mitä ne vaativat psykologisesti, henkisesti ja fyysisesti – myös hänen perheeltään, Hall lisää.

Ison osan tarinasta Hall kuuli Kylen kuoleman jälkeen keskusteluissa tämän Taya-vaimon kanssa.

– Oli selvää, että Taya oli uskomaton nainen, ja näin Chrisin hänen silmillään. Sillä tavalla tarina heräsi henkiin.

Ennen tuotannon alkua myös Cooper ja Eastwood matkasivat Texasin Midlothianiin tapaamaan Taya Kylea ja muuta perhettä.

– Oli oleellista tehdä se, nähdä ja kokea se todellisuus, näyttelijä muistelee, – mikään kirja ei vedä vertoja todellisen ihmisen tapaamiselle, kun näkee jonkun kävelevän läpi talon, jossa Chris asui. Taya avasi elämänsä meille. Jotkut kohtaukset syntyivät kyseisenä viikonloppuna, kun hän kertoi heidän suhteestaan.

Vierailu tapahtui Kylen kuoleman vuosipäivän aikaan, mikä Eastwoodin mukaan lisäsi sen painoarvoa. Cooper oli ehtinyt vain puhua puhelimessa Kylen kanssa, mutta keskustelut Tayan kanssa avasivat miestä hänelle kirjaa enemmän.

– Chris oli monitasoinen mies, Cooper pohtii, – Hän halusi olla cowboy ja sotilas. Lapsena hän piti huolta nuoremmasta veljestään, ja mieheksi kasvettuaan elämän peliin laittaminen maansa puolesta ei ollut hänelle vain sanahelinää. Sen miehen opin tuntemaan, ja se mies on elokuvassa. Se ei tee hänestä marttyyria, vaan näyttää millainen mies hän oli.

American_Sniper_3

Kun päivän kohtausta harjoitellaan, Eastwood tutkii kuvan rajausta ja kameran liikettä kannettavalla videomonitorillaan ja pian kamerat käyvät ensimmäistä ottoa kolmesta. Hetkeä tallentaa kaksi kameraa, toinen kiskoilla ja toinen SteadiCam-kuvaajan käsissä. Kumpaakin valvoo ohjaajan pitkäaikainen kuvaaja Tom Stern.

Telttaan sijoitetuissa monitoreissa näkyy lähikuva Cooperista, joka ampuu ohi maalista .300 Win-Mag -kiväärillään. Hän näyttelee hillitysti vaikka hahmon pinnan alla kuohuu. Kouluttaja käskee hänen sulkea toisen silmänsä, mutta Kyle toteaa, että hänen on nähtävä koko ympäristö, ei vain maalia tähtäimessään. Asenne palkitaan 50 punnerruksella, mutta ennen niitä Kyle ampuu kiväärillään kalkkarokäärmeen 450 metrin päästä.

Eastwood on kuvauspaikalla rento ja taka-alalle vetäytyvä. Tarvittaessa hän antaa näyttelijöille hienovaraisia ohjeita antaen näiden elää hahmoissaan luonnollisesti. Cooper oli kuullut Eastwoodin työtavoista ja oli pitkään toivonut yhteistyötä. Hän teki esittelyvideoita ohjaajan aikaisempia elokuvia varten, mutta vasta nyt tärppäsi.

– Hän on niin helposti lähestyttävä, Cooper ihailee, – Hän tekee olon niin kotoisaksi ja saa unohtamaan, että kyseessä on SE tyyppi – legenda. Hän on hieno ohjaaja ja nyt myös ystävä. Hän osaa nauraa itselleen, mikä on hieno piirre. Työtapamme sopivat hyvin yhteen. Itsekin haluan vain päästä kuvaamaan ja kokeilla ja improvisoida. Hän on ollut hyvin rento ja hauska.

Myös Eastwood tuntuu nauttivan yhteistyöstä.

– Pidän hänestä, hän kommentoi näyttelijäänsä, – Hän rakastaa elokuvien tekemistä ja on mukana täydellä sydämellä. Hän on kiinnostunut kaikesta ja yrittää koko ajan enemmän. Pidän huumorintajuisista ihmisistä. Olin nähnyt häntä Kauhea kankkunen -elokuvissa, hän on aina hyvä.

American_Sniper_2Puolenpäivän jälkeen kuumuus on kaikkialla ja siirrettäviä kangaskatoksia pystytetään suojaamaan ihmisiä ja laitteita, esimerkiksi äänitarkkailijaa ja hänen laitteistoaan. Yhden katoksen alla Eastwood ja Lorenz käyvät välillä Sternin kanssa läpi päivän saalista.

Ottojen välillä nuoret, alokkaita esittävät avustajat tutkivat puhelimiaan tai syövät ruokateltassa odottaessaan kutsua seuraavaan kohtaukseen. Eastwoodin vakiopuvustaja Deborah Hopper käy pikaisesti jokaisen läpi tarkistaakseen, ettei vaatteille ole tapahtunut mitään.

Kaiken kaikkiaan American Sniperin 43 kuvauspäivää ovat olleet rankkoja, mutta jos porukka on väsynyt, se ei näy. Monista Eastwood-tuotannoista tutut veteraanit tuntevat hyvin ohjaajan ”vähemmän on enemmän” -asenteen ja huolehtivat siitä, että tällä on kaikki tarvittava käytettävissään ilman hukka-aikaa – kuin tehokas ja hyvin organisoitu koneisto.
Los Angelesin lähialueiden lisäksi tuotanto matkasi Marokon Rabatiin kuvaamaan Fallujahiin sijoittuvia tarkka-ampujakohtauksia.

– Chris Kyle viettää paljon aikaa katoilla, Lorenz selittää, – Korkealta hän suojelee muita sotilaita näiden partioidessa kaupunkia. Tarvitsimme sellaisen urbaanin kaupunkitunnelman, irakinomaisen kattomaisemaperspektiivin, jota ei löydy täältä. Lavasteilla ei saa samaa tunnelmaa, ja monia paikkoja tutkittuamme Rabat oli paras ja turvallisin vaihtoehto.

Kyseinen kaksiviikkoinen oli Eastwoodin ensimmäinen vierailu Afrikkaan.
– En ollut koskaan käynyt Marokossa, joten se oli mukavaa. Se on lähellä Espanjaa, ja melkein kävin siellä yhtänä päivänä nostalgisista syistä.
50 vuotta aikaisemmin Almeriassa Etelä-Andalusiassa kuvattiin iso osa elokuvasta Kourallinen dollareita, ensimmäisestä osasta elokuvan historiaan kaiverretusta Sergio Leonen trilogiasta.

– Sitten sanoin, että taidan sittenkin vain levätä, Eastwood lisää hymyillen.
Rabatissa Cooper sai tuntea rooliinsa valmistautumiseen liittyvän intensiivisen tarkka-ampujakoulutuksen vaikutukset. Hän oli ampumaradalla ampunut oikeilla ammuksilla opastajanaan Rick Wallace, joka koulutti myös Chris Kylen ja jatkoi Kevin ”Dauber” Laczin kanssa. Lacz oli Kylen sotilastoveri ja esittää elokuvassa itseään.

– Oli korvaamattoman tärkeää tietää miltä tuntuu osua maaliin yli puolen kilometrin päästä, Cooper kertoo, – Kun sitten tähtäilin kuvauksissa näyttelijöitä, tiedostin, että he ovat ihmisiä ja mitä hahmoni pitää tehdä. Kun muistaa millaista oli oikeasti ampua .338 Lapualla, .300 Win Magilla tai MK-12:lla, se toi näyttelemiseen hurjasti uutta.

American_Sniper_4Iltapäivän muuttuessa alkuillaksi kevyt tuulenvire haihduttaa kuumuutta, mutta aurinko ei vielä pitkään aikaan laske kaukaisten kukkuloiden taakse. Suurin osa ryhmästä on lähtenyt kotiin, mutta Eastwood on vielä paikalla. Hän on juuri syönyt ja pohtii tarinaa, jota on kertomassa.

– Käsikirjoitus on vaikea, hän myöntää, – Sen läpi kulkee monia asioita, mutta loppujen lopuksi haluan, että se olisi jännittävä ja innostava. Samalla tavalla lähestyn kaikkia elokuvia. Luin paljon uusien ideoidan saamiseksi ja tapasin Chris Kylen tunteneita ihmisiä ymmärtääkseni miksi hän teki mitä teki.

Elokuvan päähenkilö kutitti Eastwoodin mieltä.

– Aluksi hän vaikuttaa yksinkertaiselta Amerikan keskilännen tyypiltä, mutta häntä ajoi palo tehdä jotain. On kuin hän olisi tahdollaan melkein pakottanut asioita tapahtumaan. Chris Kyle on niitä ihmisiä, joita väkivalta aina koskettaa. En tiedä mitä hänen kokemuksensa hänelle tekivät, ja se näkyy elokuvassa. Tarinassa on puolia, jotka eivät ole niin ilmeisiä kuin kuvittelisi. Siinä ammuskellaan, mutta se on myös sitä syvällisempi tarina, kuin länkkäri, joka on muutakin kuin lopun välienselvittely.

Cooperinkin päivä on pulkassa, mutta hän on edelleen alokasvaatteissaan. Valon hiipuessa hän riisuu aurinkolasinsa. Vain hän itse tietää kaiken mitä on tehnyt kertoakseen Kylen tarinan todenmukaisesti, mutta hänen motivaationsa on aito ja kunnioittava. Hänen uskonsa ohjaajaan on vakaa.

– En ole nähnyt elokuvasta pätkääkään, hän kertoo, – Toivomme, että se toimii ja yleisö näkee millaista on taistelusta kotiin palaamisen rankka todellisuus, ja mitä se tekee sotilaille.

”Kaikki antoivat jotain. Jotkut antoivat kaiken”, kirjoitti Hall käsikirjoituksensa alkuun. American Sniper kääntää tarkka-ampujan tähtäimen ristiriitaiseen sieluun.

– Elokuva vie Chrisin kotiin Tayan ja lasten luo neljän Irak-reissun väleissä, ja näyttää mitä se tekee mielelle, terveydelle ja sielulle, Cooper jatkaa ennen vaunulleen siirtymistä.

– Emme yritä nostaa ketään jalustalle, ainoastaan kertoa kiehtova tositarina rehellisellä tavalla. Jos onnistumme, ehkä se on jollekin veteraanille myös puhdistava ja parantava. Se minusta on elokuvissa kauneinta. Ne voivat joskus helpottaa oloa, jos niihin voi samastua. Silloin ei ole yksin.

Lisää luettavaa