Vaikka Tampereen elokuvajuhlilla oli tänä vuonna suunnilleen yhtä paljon kävijöitä, kuin viime vuonnakin (noin 30 000), tunnelma oli huomattavasti latteampi. Festarihenki puuttui, lieneekö viime vuoden hurmio johtunut silloisesta maailmanlopputeemasta? Järjestäjät ovat kuitenkin saaneet pelkästään positiivista palautetta tapahtumasta ja ovat erittäin tyytyväisiä kävijämääriin.
Sunnuntaiaamuun mennessä 11 näytöstä oli myyty loppuun. Yleisöä kiinnostivat erityisesti kilpasarjat, Zaida Bergrothin retrospektiivinäytös sekä tarjolla olleet klassikot. Arkiston aarteiden molemmat näytökset myytiin loppuun. Tullikamarilla esitetty, elokuvakeräilijä Serge Brombergin isännöimä Retour de Flamme -show keräsi samoin lähes täyden katsomon.
Kyselyiden mukaan yleisön suosikit olivat ulkomaalaisista elokuvista perheen sisäistä dynamiikkaa tarkasteleva, puolalaisen Lukasz Ostalskin elokuva Matka (2012) ja kotimaisista Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä (2012).
Grand Prix -palkinnon voitti brittiläinen fiktio The Mass of Men (2012). Elokuva kertoo 55-vuotiaasta työttömästä Richardista, joka myöhästyy tapaamisesta työvoimatoimistossa. Tuomariston raportissa sanottiin näin: ”Eurooppa palaa, byrokratian halvaannuttamien kansalaisten turhautuma kasvaa. Lyhytelokuvan erityinen ominaisuus on sen kyvyssä kertoa ajankohtaisia ja tärkeitä tarinoita erityisellä tavalla ajastamme. Jury yksimielisesti näkee tämän potentiaalin täyttyvän elokuvassa. Elokuvantekijä kuljettaa katsojaa ja pakottaa tämän kyseenalaistamaan omia ennakkoasetelmiaan, kunnes koko tarina on keritty auki.”
– Legenda on totta! Olen yrittänyt vuosia saada elokuviani Tampereen elokuvajuhlille ja nyt kun siinä onnistuin, niin heti tuli pääpalkinto, ohjaaja Gabriel Gauchet hehkutti palkintojenjakotilaisuudessa.
Kotimaisessa kilpailussa juhlittiin dokumenttielokuvia. Alle 30-minuuttisten sarjan voitti Jenni Rahkosen minimalistinen animaatio Hänen tilanne (2012). Tuomariston mielestä ”elokuva saavuttaa henkisen tason kertoessaan ihmisyydestä, menettämisestä sekä surun kokemisesta ja siitä selviytymisestä. Surusta piirtyy jatkuvasti yllättävä, suuntaansa kääntävä muotokuva, joka pelkistettynä, herkkänä fantasiana kohoaa osatekijöitänsä suuremmaksi kokonaisuudeksi.” Erikoispalkinnon sai Iiris Härmän dokumentti Hiljaisen talven lapsi (2012), joka kertoo Katjasta, 24-vuotiaasta eläkeläisestä.
Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä voitti myös kotimaisten yli 30-minuuttisten elokuvien palkinnon. Dokumentti on isän ja pojan musiikillinen retki yhteiseen tunnemuistiin ja suomalaissiirtolaisuuden historiaan. Tuomaristo kuvaili elokuvaa seuraavasti: ”Antaen herkän ja ilmeikkään äänen ihmisryhmälle, joka elää kahden kulttuurin loukussa, tämä erilainen road movie kertoo meille uuden tarinan rakastettavien päähenkilöiden kautta.”
Ohjelmistosta löytyi lukuisia kotimaisia näytöksiä, jotka sisälsivät niin fiktiota kuin faktaakin. Jouni Hokkasen lävistys- ja kehonmuokkausalakulttuuria käsittelevä Body of God -dokumentti keräsi aiheeseensa nähden yllättävän vähän katsojia. Dokumentti avasi mielenkiintoista aihetta ikävän suppeasta (sadomasokismin) näkökulmasta mutta antoi paljon erityisesti kehonmuokkauksen historiasta kiinnostuneille.
Teksti: Heidi Merima Halonen