Tänään nähdään televisiossa vuonna 2003 valmistunut 21 grammaa, jonka ohjauksesta vastaa Oscar-palkittu mestari Alejandro Gonzáles Iñárritu (Birdman, The Revenant).
Kolmen erilaisen perheen kohtalot törmäävät yhtenä kauheana hetkenä, jonka jälkeen ne solmiutuvat toisiinsa tavalla, jonka voi avata vain väkivalloin.
Iñárritun vuoden 2000 ohjaustyössä Amores Perros seurattiin usean ihmisen tarinaa, jotka kohtaavat avainkohtauksessa, joka vaikuttaa kaikkien tarinan jatkoon.
21 grammaa -elokuvassa on sama idea, mutta henkilöiden tiet eivät kohtaamisen jälkeen enää lähde omille teilleen samalla tavalla.
Kolmen eri tarinan rinnakkain kuljettamisen lisäksi 21 grammaa sekoittaa aikajatkumoa. Katsoja saa alkuun vain hajanaisilta vaikuttavia katkelmia päähenkilöiden elämistä. Ne luovat kuitenkin loistavien näyttelijäsuoritusten ansiosta varsin hyvän kuvan näistä ihmisistä.
Koska tarinafragmentit eivät ole aikajärjestyksessä, katsoja voi vain aavistaa tulevia tapahtumia ja niiden riippuvuuksia toisistaan. Näin viattomistakin tilanteista tulee pahaenteisiä, kun ei voi olla varma, seuraako jokin aikaisemmin nähty hirveä asia juuri kyseistä kohtausta.
Oscar-ehdokkuuden roolistaan saanut Benicio Del Toro on parannuksen tehnyt karkea, hieman yksinkertainen, mutta lämmöllä rakennettu linnakundi, joka ottaa löytämänsä uskonnon välillä turhan kirjaimellisesti. Naomi Watts, joka myös sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden, on huumeiden ja alkoholin suurkuluttamisen jälkeen löytänyt rakkauden ja ydinperheen onnen.
Sean Penn on kuolemansairas mies, joka elää hoitosuhteeksi muuttuneessa avioliitossa. Koska tarina ei kulje suoraviivaisesti, heidän kohtaloistaan ei voi juuri kertoa spoilaamatta elokuvaa.
Kokonaisuuden kantava teema on kuitenkin elämässä saadut toiset mahdollisuudet; linnakundista parannuksen tehneeksi, alkoholistista perheäidiksi, sairaasta terveeksi ja niin edelleen. Julmasti elokuva kertoo, kuinka samalla tavalla kuin näitä toisia mahdollisuuksia tarjotaan, niitä voidaan myös viedä pois.
Toinen teema on elämän jatkuvuus kuoleman jälkeen tai jopa sen ansiosta. Teemoja käsitellään niin kauniisti, ja näyttelijät heittäytyvät niihin sellaisella intensiteetillä, että tarinan paikoittainen väkinäisyys ja uskomattomuus on pakko antaa anteeksi.
21 grammaa -elokuvan aluksi sekavalta tuntuva kerrontatapa onkin ainut tapa käsitellä kronologisesti kerrottuna ehkä ohueksi jäävää tarinaa, jotta huomio kiinnittyisi nimenomaan näyttelijöihin ja kohtalon vääjäämättömyyteen.
Puolivälissä, kun katsoja oivaltaa jutun idean, tarina menettää tehoaan, mutta näyttelijäsuoritukset pitävät katsojan edelleen pihdeissään loppunousuun asti. Aivan viimeinen loppuratkaisu on ehkä vähän väkisin väännetty, mutta se ei enää elokuvan vaikuttavuutta muuta.
21 grammaa esitetään TV5-kanavalla maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 00.10.
Arvio: Jouni Vikman, Hohto 1/2004
