Brad Pitt halusi ehdottomasti tehdä yhteistyötä ohjaaja Guy Ritchien kanssa nähtyään tämän läpimurtoteoksen Lock, Stock and Two Smoking Barrels (suom. Puuta, heinää ja muutama vesiperä) 1990-luvun lopussa.
Pittin kerrotaan halunneen irtaantua Hollywoodin suurista kaupallisista tuotannoista ja työskennellä tuoreempien tekijöiden kanssa. Ritchie tarttui tilaisuuteen ja tarjosi Pittille pääroolia seuraavassa elokuvassaan, Snatch (2000).
Päärooli meni lopulta Jason Stathamille, sillä uskottava Lontoon aksentti ei yksinkertaisesti taittunut Pittiltä. Tämän seurauksena Ritchie kirjoitti nyrkkeilijä Mickeyn roolin varta vasten Pittille.
Mickey muistetaan ennen kaikkea lähes käsittämättömästä irlantilaisten kiertolaisten aksentistaan. Aksentin valinnan väitetään olleen Ritchien kuittaus kriitikoille, jotka valittivat, etteivät saaneet selvää hänen edellisen elokuvansa dialogista.
Vaikka Pitt itse oli lähestynyt Ritchietä roolin saadakseen, alkoi näyttelijä katua päätöstään kuvausten lähestyessä. Iltana ennen ensimmäistä kuvauspäivää tuottaja Matthew Vaughn istui Pittin kanssa pubissa yrittäen vakuuttaa näyttelijää jatkamaan. Pitt oli vahvasti sitä mieltä, ettei pystyisi vetämään hahmoa uskottavasti ja pilaisi koko elokuvan.
Pitt kertoo vaellelleensa maanisesti pitkin pohjoisen Lontoon katuja ja soittaneensa lopulta keskellä yötä Ritchielle herättäen tämän unistaan. Pittillä oli ohjaajalle vain yksi kysymys: haittaako, jos hänen kauniisti kirjoitetusta dialogistaan ei saa selvää? Ritchie oli asian kanssa täysin sujut.
Studio ei jakanut ohjaajan näkemystä. Nähtyään ensimmäisen leikkausversion, he vaativat, että Pittin hahmon dialogi joko tekstitetään tai äänitetään uudelleen. Ritchie ja Vaughn onnistuivat kuitenkin vakuuttamaan studion siitä, että juuri käsittämätön aksentti – josta edes elokuvan muut hahmot eivät meinaa saada selvää – oli koko vitsin ydin.
