Vaikka John Cleese, Eric Idle, Michael Palin, Graham Chapman, Terry Jones ja Terry Gilliam olivat 1970-luvun alussa jo tunnettuja nimiä – kiitos tajuntoja räjäyttäneen Monty Pythonin lentävä sirkus -sketsisarjansa – ei ryhmän ensimmäisen elokuvan rahoittaminen ollut yksinkertainen temppu.
Studiot suhtautuivat varoen Monty Pythonin absurdiin, anarkistiseen huumoriin, ja vaikka herrat tunnettiin komediamaailmassa, ei ryhmässä ollut lainkaan elokuvatähtiä, joiden naama olisi tehnyt projektista vähemmän riskaabelin.
Tämän takia Pythoneiden täytyi ryhtyä kekseliääksi ja kääntää almukuppinsa brittiläisten rock-muusikoiden suuntaan.
Idlen mukaan Monty Python and the Holy Grail -elokuvan rahoittamisesta saamme kiittää muun muassa sellaisia rock-musiikin jättiläisiä kuin Led Zeppeliniä, Pink Floydia ja Jethro Tull -yhtyeen nokkamiestä Ian Andersonia. Pink Floyd antoi tuotannon kassaan 21 000 puntaa, Led Zeppelin 31 500 puntaa ja Anderson omasta taskustaan 6 300 puntaa. Eri levy-yhtiöiltä ja musiikkialan vaikuttajilta komediaryhmä sai kerättyä yhteensä noin 175 000 puntaa.
Merkittävän elokuvaohjaajan uran tehnyt Gilliam on jälkeenpäin sanonut Holy Grailin olleen rikkaille muusikoille hyvä tapa saada verovähennyksiä. Vaikka yhtyeet tunsivat Monty Pythonin erittäin hyvin, on otettava huomioon, että Iso-Britannian veroprosentti suurituloisille saattoi tuohon aikaan olla jopa 90 prosenttia. Tämä saattoi tehdä sijoituksesta hyvän mahdollisuuden verovähennyksiin.
Saatuaan rahoituksen epätavallisia teitä, pääsi sketsiryhmä toteuttamaan itseään täysin mielivaltaisesti – pienehkön budjetin sallimissa rajoissa tietenkin. Lopputulos on joka tapauksessa yksi elokuvahistorian absurdeimpia ja merkittävimpiä komediaelokuvia.
Lähde: Rolling Stone, Slash Film
