Francis Ford Coppola sai Kummisedän jälkeen mahdollisuuden ohjata jo vuonna 1966 kirjoittamansa Keskustelu (The Conversation) -elokuvan.
1970-luvun paranoiatrillerien kärkikastiin kuuluva elokuva kertoo Gene Hackmanin esittämästä salakuunteluasiantuntijasta, Harry Caulista, jonka äänittämä salakuuntelunauha paljastaa mahdollisen murhan. Tiukka 112-minuuttinen trilleri kuuluu Coppolan hienoimpien töiden joukkoon – ja tästä saamme suurilta osin kiittää leikkaaja Walter Murchia.
Coppolan piti lähteä ohjaamaan Kummisedän jatko-osaa kesken Keskustelun kuvausten. Tämä antoi ensimmäistä pitkää elokuvaansa leikanneelle Murchille kiintoisan haasteen, sillä elokuvasta jäi kuvaamatta hurjat 78 kohtausta. Näihin kuvaamattomiin kohtauksiin kuului myös elokuvan loppuratkaisu.
Mitä tehdä, kun edessä on tuntikaupalla materiaalia elokuvasta, jonka käsikirjoituksesta on kuvattu vain viideosa? Murchilla oli tähän ratkaisu: hän repi alkuperäisen, 157-sivuisen käsikirjoituksen ja ryhtyi luomaan elokuvaa olemassa olevan materiaalin perusteella.
Elokuvan loppuratkaisu löytyi lopulta epäonnistuneiksi merkittyjen ottojen joukosta. Juonen kannalta merkittävä repliikki, vapaasti käännettynä “Hän tappaisi meidät jos saisi mahdollisuuden”, jonka painotus meni näyttelijältä väärin, osoittautui lahjaksi, joka muutti koko elokuvan. Murch tajusi, ettei tarvinnut puuttuvia kohtauksia, joissa Hackmanin hahmo etsivän tavoin selvitti mysteeriä; hänen piti kuvata vain yksi ylimääräinen kuva.
Käyttäen Hackmanin veljeä sijaisnäyttelijänä, Murch sai taltioitua kuvan, jossa Caul pitelee käsissään nyt merkittäväksi muuttuneita varastettuja ääninauhoja. Murch lainasi kuvauksiin Chinatown-elokuvan settiä, joutumatta edes maksamaan kameravuokraa. Tämän yhden kuvan avulla Murch parsi kasaan juonen, jonka tuo kuuluisa väärin painotettu repliikki sitoi täydellisesti yhteen.
Keskustelu voitti pääpalkinnon Cannesin elokuvajuhlilla 1974.
