Kahdeksan vuoden takaisesta Ulvilan murhayöstä on tullut jo kansanmytologiaa. Totuuden ja legendan välinen raja rikoksessa ja sen ympärille kertyneessä perhesaagassa samenee vuosi vuodelta.
Ohjaaja Pekka Lehto haluaa tuoda hulluuden keskelle järkeä uudella dokumenttielokuvallaan Ulvilan murhamysteeri.
Ajoitus on strateginen, sillä Vaasan hovioikeus on juuri käynnistänyt murhan käsittelyn uudelleen.
Lehto sanoo, että Ulvila-tarina oli tulvinut yli äyräidensä sekä osallisten että suuren yleisön silmissä jo keväällä 2012, jolloin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä.
Myytti lähti kuitenkin entistä korkeampaan lentoon. Äkkiä siihen liitettiin lapsiinsekaantumista, pahoinpitelyä ja saatananpalvontaa.
Tarina kirjoitti itseään. Elokuvan tekemisen oli jatkuttava.
Periaatteessa Ulvilan murhamysteeri ei ota kantaa Anneli Auerin osuuteen murhassa: Lehto tonkii sotkua kaikilta puolilta.
Näkökulma- ja tyylivalintojen kautta ohjaajan näkemys tulee kuitenkin päivänselväksi. Murhatun miehen vaimo Auer näyttäytyy viattomana uhrina, jonka kimpussa ovat sekä viranomaiset että media.
Lehto on keskustellut Auerin kanssa vuosien varrella sekä vankilassa että vapaalla ja tallentanut tapaamiset filmille.
Auer on kärventynyt julkisessa kiirastulessa kahdeksan vuotta. Hänen tunteensa yksityisihmisenä on Lehdon mielestä unohdettu.
– Nainen ja aihe on demonisoitu, Lehto sadattelee lierihatun alta baarin sohvalla.
Auer ei kuitenkaan ole elokuvan intiimeissä tuokioissa ilmeikkäämpi tai tunteellisempi kuin niissä tuhansissa uutiskuvissa, jotka ovat muovanneet hänestä ikonin. Sfinksimäisten kasvojen arvoitus pysyy yllä.
Lehto alleviivaa poliisin edesvastuuttomuutta vielä painokkaammin kuin Auerin syyttömyyttä. Tutkinnan ja elokuvan edetessä ohjaaja löytää viranomaisten leväperäisyydestä aina lisää todisteita.
Ensin kysymys näyttää olevan lähinnä räikeistä huolimattomuusvirheistä ja sinänsä uskomattomista menettelytavoista, kuten selvänäkijän käyttämisestä. Pinnan alla märkii kuitenkin leuat loksauttava vilunkipeli, jollaista oikeusvaltion viranomaisilta ei ole totuttu odottamaan.
Dokumentti etenee trillerin intensiteetillä. Sen juonta ei pidä paljastaa etukäteen.
Esimerkkinä kuitenkin: yksi viranomaisten työkaluista tapauksen selvittämisessä oli peitepoliisi, jonka toimintatavat olivat eettisesti kestämättömiä. Operaation jälkeen tämä katosi jäljettömiin.
– Miten sekin on mahdollista, Lehto kysyy nyt.
Ennen kuin ohjaaja tarttui tapaukseen, hän seurasi sitä kauempaa ja huomasi, että ”se haisi ja haisee”.
Tarinan muuttuessa yhä absurdimmaksi Lehto vakuuttui Auerin syyttömyydestä.
Ohjaaja on aiemmin kuvannut Ulvilan murhamysteerin ohjaamista ”kliiniseksi prosessiksi”. Nyt hän suomii sanavalintaa onnettomaksi.
Auerin syyttäjä toteaa dokumentissa, että oikeustuomion lopputulos on viime kädessä vain mielipide.
Myös elokuvan versio totuudesta on lopulta mielipide. Lehto sanoo suoraan, että hän halusi puolustaa Aueria.
Lehdon ohjaukset ovat saaneet kriitikoilta ja yleisöltä usein jäisen vastaanoton. Dokumentin ja fiktion rajoja koettelevat Andy McCoyn, Aira Samulinin ja Kalervo Palsan henkilökuvat lytättiin aikanaan maan alle.
Diplomaatti Alpo Rusista kertova poliittinen dokumentti Epäilyksen varjossa (2009) herätti laajaa mielenkiintoa skandaalinkäryisen Stasi-aiheensa ansiosta.
Ulvilan murhamysteeri niitti kiitosta jo kesällä, kun se esitettiin Sodankylän elokuvajuhlilla. Kulttuurivihkot ja elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen Suomen Kuvalehden blogissaan kehuivat sitä taidonnäytteeksi, joka mullistaa suomalaista dokumenttikerrontaa.
Murhan traumatisoimassa Porissa elokuvan ennakkoensi-ilta keräsi Lehdon mukaan neljä katsojaa. Ohjaajan mielestä tämä kertoo häpeästä ja pelosta, joita tapaus tapahtumaseudullaan yhä aiheuttaa.
Kielteisiin reaktioihin tottunut ohjaaja ei odota elokuvalleen menestystä. Hän on huomannut ilmassa merkkejä median ajojahdista, joka tällä kertaa kohdistuu häneen itseensä.
Lehdolta on kysytty esimerkiksi, miksi Auerin lapset näkyvät kankaalla.
– Oikeasti lapset oli uhrattu medialle jo ennen kuin edes tulin paikalle.
Ohjaaja ei usko, että teoksella olisi vaikutusta jutun jatkokäsittelyyn tai ihmisten asenteisiin. Hän epäilee, että se saattaa jopa lietsoa Auer-vihaajien vihaa entisestään.
Auerin syyllisyydestä vakuuttuneet nettiyhteisöt ovat jo teilanneet teoksen propagandaksi.
– Mutta olihan se kerrottava, että poliisi toimii näin.
Samuli Launonen
Ulvilan murhamysteeri on ensi-illassa 3.10.