Perinteisen festarikatsauksemme lisäksi Night Visions tarjoaa rutkasti muitakin nimikkeitä. Vieraitakin riittää, klassisimpana Lewis Teague, jolta ohessa esiteltyjen elokuvien Cujo, Niilin jalokivi ja Paholaisen silmät ohella nähdään pökerryttävä Navy Seals – erikoisjoukot, kaikki 35 mm filmiltä.
Muita varmistuneita vieraita ovat ainakin Holofictionin Uli Aigner ja Michal Kosakowski, The Turkish Coffee Tablen Can Evrenol ja Alper Kul, Reflection in a Dead Diamondin Bruno Forzani, Keep Quietin Vincent Grashaw, Love Is the Monsterin Alex Noyer sekä ei todellakaan vähäisimpänä Ben Wheatley, jolta nähdään Kill List ja Bulk – myös niiden tuottaja Andy Starke on liittymässä seuraan.
Teaguet sekä Wheatleyn Kill List ovat klassikko-osastoa, johon kuuluvat myös kasaritoiminnat Alley Cat – Karatekujan kujakissa ja The Stabilizer. Klassikoksi pitää lukea myös Finlandia-gaalassa esitettävä Jan Troellin Il capitano.
Uutuuksien puolelta ennakkoon nähdään Derek Cianfrancen Roofman. Nicholas Cagen fanien – ja kukapa ei olisi – iloksi Night Visionsissa on mahdollista nähdä Lorcan Finneganin The Surfer, jossa australialaisjunttien ankea asenne saa surffari-isukin käämit kärähtämään tavalla, johon vain Cage pystyy.
Jos haluaa tietää, miltä näyttää, kun ”Frozen kohtaa Mulholland Driven”, kannattaa katsastaa Lucille Hadzihalilovicin The Ice Tower, jossa Marion Cotillard esittää Jääkuningatarta. Caleb Landry Jones kanavoi Draculaa Luc Bessonin leffassa Dracula: A Love Tale. Emmekä edes ehdi tarkemmin käsitellä nimikkeitä kuten Bone Lake, Good Boy, Junk World, Karmadonna, Kim Novak’s Vertigo ja Redux Redux!
Kaikki näytökset ovat Helsingin Kinopalatsissa, missä on myös leffakirppis 22.11. Liput 7.11. alkaen Finnkinon verkkokaupasta ja Kinopalatsin kassalta. JV
Night Visions -elokuvia
Adorable Humans ★★★
Tanskalainen antologialeffa siirtää neljä H. C. Andersenin satua nykyaikaan ja muuttaa ne seksuaalissävytteisiksi ja saatanallisiksi tarinoiksi ihmisyyden varjopuolesta. Ne kertovat huolenpidosta ja uhrauksista, kuolemasta ja surusta, häpeästä ja himosta sekä epätoivosta. Neljännessä jaksossa tarinat nidotaan yhteen. Sadut ja kansantarut ovat täynnä vertauskuvia; ne ovat opettavaisia ja noudattavat aikansa moraalikoodistoa. Adorable Humans ei sitä tee vaan kääntää opetukset groteskeiksi ja lihallisiksi kuviksi. Pohjimmiltaan ihmisyys ei ole erityisen kaunis konsepti, joten mitäpä sitä pilaamaan onnellisella Disney-lopulla. Praktikaaliefekteistä plussaa. Meno on pahimmillaan melko ällöttävää, vaikka budjetti on varmasti estänyt toteuttamasta aivan villeimpiä visioita. Mukava pikkuleffa tuosta oudosta pikkumaasta. NI
Cujo ★★★
Festarivieraaksi saapuvan Lewis Teaguen koirakauhu vuodelta 1983 on tehokas ja pienimuotoisen toimiva sovitus Stephen Kingin jännäristä. Dee Wallace esittää naista, joka paahtavan auringon alla jää pienen poikansa kanssa jumiin autoon vesikauhuisen bernhardilaiskoiran piirittäessä heitä. JV
Flush ★★★
Luc on väärässä paikassa väärään aikaan ja joutuu syytetyksi huumeiden ryöstämisestä yökerhon vessassa. Parin väärinymmärryksen ja huono valinnan jälkeen miehen pää onkin runnottu jumiin kyykkyvessaan. Yllättävän roisi ranskalaiskomedia sijoittuu kokonaisuudessaan vessankoppiin. NT
The Hole Truth and Nothing Butt ★★★★★
Teksasilaiset oudot miehet Gibby Haynes ja Paul Leary perustivat legendaarisen psykedeliaa, punkia ja rokkia sekoittavan Butthole Surfers -bändin vuonna 1981. Bändissä on soittanut lukuisia tyyppejä, mutta etenkin basistit ovat vaihtuneet kuin paskaiset sukat. Siihen on syynsä. Butthole Surfersin ura on pelkkää huumeiden ja viinan kiihottamaa mustaa kaaosta, jonka keskellä pyörii jonkinlainen friikkisirkus, jossa on alastomia ihmisiä, tulta, tapaturmia, komediaa ja jatkuvaa tuhoa.
Dokkari käy läpi koko bändin ura, dropaten sekaan sellaisia nimiä, kuten elokuvantekijä Richard Linkalater (joka oli bändin ensimmäinen projektionisti), muusikko-näyttelijä John Hawkes ja näyttelijä John Glaser. RuPaul aloitti uransa klubilla, jossa bändi soitti, ja pyysi drag-suuruuden tanssimaan mukaansa.
Dokkari muuttuu melko surulliseksi ja synkäksi 90-luvulle tultaessa. Laulaja Gibby alkoi vetää kovaa kamaa Johnny Deppin kämpillä, jossa olivat mukana muun muassa Leo DiCaprio ja River Phoenix. Phoenix kuolikin yliannostukseen juuri Gibbyn ja Deppin salakeikan jälkeen The Viper Roomin edessä vuonna 1993. Myös Kurt Cobainin kuoleman voi linkittää Gibbyyn, koska he olivat samaan aikaan katkaisuhoidossa, josta Cobain karkasi ja lopulta tappoi itsensä. Erinomainen dokkari on kuin parituntinen vuoristorata, jonka lopussa odottaa tiiliseinä – sekä myös valoa. NI
How Dark My Love ★★★★★
Joe Coleman on maalannut vuosien varrella muotokuvia kammottavista sarjamurhaajista, alamaailman roistoista sekä muista epämukavista ihmisistä. Coleman kanavoi ihmiskunnan pimeyttä luomalla siitä kaunista ja puhuttelevaa taidetta omintakeisella tyylillään. Kaiken turmeluksen keskellä on kuitenkin rakkaus. Se on rakkautta hänen vaimoaan, domina-valokuvaaja Whitneytä kohtaan.
Coleman lopettaa kaiken muun maalatakseen jättimäisen muotokuvan vaimostaan. Työ kestää neljä vuotta, ja sinä aikana pariskunta käy läpi elämäänsä ja uraansa. Dokkarissa nähdään myös muun muassa Dario Argenton tytär Asia, Iggy Pop ja Dave Navarro. Myös Johnny Deppin voi bongata eräästä Colemanin heroiiniaikakauden taulusta.
Kiehtova ja koskettava dokumentti kertoo ihmiskunnan varjopuolesta unohtamatta rakkautta ja valoa. Upeasti tehty elokuva haastaa katsojan näkemään myös nämä friikit ja ulkopuoliset ihmiset inhimillisessä valossa. NI
Incomplete Chairs ★★★
Herra Kujo etsii firmalleen uutta työntekijää. Hän on ammatiltaan tuolintekijä ja haluaa luoda ainutlaatuisia luksustuoleja. Elokuvan lavastus tuntuu halvalta, mutta sen äänisuunittelu sen sijaan on äärimmäisen ihailtavaa kuunneltavaa. Luun hajoamisen ja saksien leikkaamisen inhorealistiset äänet luovat inhottavan olon.
Incomplete Chairs on hauska musta komedia, joka ei piittaa realistisuudesta vaan hurmaa katsojat omalla asetelmallaan. Vaikka itse käsikirjoitus ja erikoistehosteet ovat suoraan opiskelijaprojektista, niin ainakin elokuva osaa viihdyttää koko kestonsa ajan ja nauraa omalle absurdiudelleen. WP
Influencers ★★★★
Kurtis David Harderin mainion Influencerin tarina jatkuu elokuvassa, jossa thaimaalaiselta saarelta paennut CW aloittaa uuden elämän Ranskassa. Menneisyyden kummitukset eivät kuitenkaan meinaa jättää nuorta naista rauhaan, ja pian ollaankin taas keskellä pahemman luokan sekasotkua. NT
Keep Quiet ★★★
Teddy Sharpe (Lou Diamond Phillips) ja hänen työparinsa Sandra Scala (Dana Namerode) saavat tehtäväkseen purkaa pikkukaupungin rikollisuutta. Pian heillä on käsissään on räjähdysherkkä jengisota, johon osittain vaikuttaa Teddyn etnisyys. Keep Quiet on perinteisen tuntuinen rikos-elokuva, joka tekee kaiken turvallisesti. Sen kauneus piilee käsikirjoituksessa, vaikka ulkonäöllisesti se näyttää halvalta. WP
Mag Mag ★★★
Kummitus ihastuu tietyn koulun opiskelijanuorukaisiin, joille käy kalpaten, jos olennon tunteisiin ei vastata. Hillitön sekoitus japanilaista tyylittömyyttä, pelottelua ja matalaotsaista huumoria jää harmillisesti jauhamaan paikallaan esitellessään kummajaisen sulhasehdokkaiden kohtaloita. Onneksi viimeinen puolituntinen kerää taas kunnolla kierroksia ja yllättää moneen otteeseen. JV
Mermaid ★★★
Ongelmiin ajautunut floridalaismies on päättämässä päivänsä, kun hän löytääkin merenneidon. Groteski otus päätyy ammeeseen hoidettavaksi ja jopa vieraaksi synttärijuhlille, kun huumeriippuvainen mies tajuaa olevansa ihastunut merenelävään Tyler Cornackin synkässä komediassa. NT
Lue myös: Mike Flanagan kertoo mitä hänen ja Stephen Kingin Musta torni -projektille kuuluu
Niilin jalokivi ★★
Robert Zemeckisin vuoden 1984 Vihreän timantin metsästys on mainio seikkailuelokuva. Lewis Teaguen sille pikaisesti ohjaama jatko-osa ei ole lähelläkään samaa luokkaa, mutta Kathleen Turner, Michael Douglas ja Danny DeVito ovat edelleen mainiossa vedossa. Night Visionsissa on harvinainen tilaisuus todistaa se valkokankaalta. JV
Our Hero, Balthazar ★★★
Rikas ja tunnekylmä teini Balthazar haluaa tehdä vaikutuksen aktivisti-ihastukseensa. Tämän hän päättää suorittaa matkustamalla Teksasiin tapaamaan ja auttamaan Solomonia, joka uhkaa ryhtyä kouluampujaksi. Our Hero, Balthazar on railakas satiiri toksisesta maskuliinisuudesta ja Amerikan asekulttuurista. Elokuva on täynnä hauskoja kohtauksia ja teräviä havaintoja nyky-Amerikasta. Tarina jää kuitenkin junnaamaan paikoilleen loistavan alkupuolen jälkeen. Kokonaisuus jää silti plussan puolella. JE
Paholaisen silmät ★★★★
Antologiaelokuvat ovat yleensä epätasaisia. Lewis Teaguen vuonna 1985 ohjaama elokuva, joka yhdistää kaksi Stephen Kingin novellia ja yhden alkuperäisen tarinan on harvinaisen onnistunut tapaus. Tarinoita yhdistää kehystarinassa Drew Barrymoren esittämän tytön avuksi kiiruhtava kissa – josta haluaisin ajatella, ettei sitä kiusattu kuvausten aikana. JV
Self-Help ★★★
Perheenäiti hurahtaa kulttihommiin ja vetää tyttärensä mukaan toimintaan. Hengellinen kokemus paljastaa kuitenkin monesta paikalla olevasta uusia puolia. Kaikki ei todellakaan ole aivan sitä miltä näyttää tässä vinksahtaneen hauskassa kulttisekoilussa. NT
The Turkish Coffee Table ★★★
Herra ja rouva Ibrahim (Alper Kul ja Asli Bankoglu) löytävät antiikkiliikkeestä pöydän, jonka tuore isä ehdottomasti haluaa. Heidän vastasyntynyt vauvansa tekee läheisempää tuttavuutta uuden hankinnan kanssa. Kahvipöydän ympärille rakentuu mielenkiintoinen kauhudraamaelokuva. The Turkish Coffee Tablen vahvuus piirii sen intiimissä asetelmassa. Miehen kyseenalaisen motiivin takana seisoo koko elokuvan keston ajan. Kameratyöskententely etenkin on ehkä simppeliä, mutta yksinkertaisuus on tässä tapauksessa toimivaa. Vaikka rytmitys ja tarina junnaavat paikoillaan, niin ainakin loppuratkaisu on mielenkiintoisesti toteutettu. WP
Arvioijat
- JE – Justus Elo
- JV – Jouni Vikman
- NI – Niko Ikonen
- NT – Niklas Tirkkonen
- WP – Werneri Pihlajamäki