Tämän vuoden espanjalaiseksi selkäpiinkutittajaksi tähtää Julian silmät, joka tuntuu paperilla varmalta voittajalta: pääosassa nähdään Orpokodista tuttu Belén Rueda, tuottajana toimii kauhumaestro Guillermo del Toro. Espanjassa filmi oli vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Lopputuote on silti pettymys, laiskasti kerrottu ja visuaalisesti vain kelvollinen hiilikopio genren vakikalustosta.
Rueda on rappeumasairauden myötä hiljalleen näköään menettävä Julia. Kun tämän kaksoissisko, Sara, löytyy asunnostaan hirttäytyneenä, ryhtyy Julia salapoliisintyöhön. Vaikka murron- tai sormenjälkiä ei löydy, on tämä vakuuttunut, ettei tapaus ole itsemurha. Pian päähenkilöä alkaakin piinata varjoissa lymyilevä, valokuvia räpsivä hahmo, jonka katsoja on alussa nähnyt kiusanneen Saraakin.
Sinänsä kiehtova premissi ei koskaan lunasta lupauksiaan, mysteeri purkautuu tavattoman tylsästi. Kerronta mukailee Hollywood-esikuviaan kiusallisesti ja uskottavuuden rajoja venytetään surutta. Kauhukohtaukset ovat kovin laiskasti pohjustettuja: Aviomies Isaac (Lluís Homar) poistuu toistakymmentä kertaa hoitelemaan asioita, jättäen mieleltään järkkyneen vaimonsa surutta yksin. Loppupuolella sokeutunut Julia asettuu lääkärin suostumuksella asumaan Saran vanhaan taloon, vaikka on vasta toipumassa silmäleikkauksesta.
Ohjaaja Guillem Morales työstää toista elokuvaansa tylsän persoonattomasti. Ainut luova ratkaisu on, kun Julian yksityinen hoitaja Iván (Pablo Derqui) astuu kuvaan: kamera asettuu päähenkilön asemaan ja rajaa miehen kasvot tiukasti kuvan ulkopuolelle. Muuten Orpokodin kuvanneen Óscar Faunan kameratyöstä uupuu mielikuvitus. Sama vaivaa Fernando Velázquezin ääniraitaa, joka paisuttelee mitäänsanomattomasti taustalla.
Anton Vanha-Majamaa
Tähdet: ★★
Julian silmät – Traileri