Kolmannessa Narnia-elokuvassa neljästä Pevensien sisaruksesta Edmund (Skandar Keynes) ja Lucy (Georgie Henley) ovat viettämässä kesälomaa serkkunsa Eustancen (Will Poulter) luona. Serkukset eivät tule keskenänsä toimeen kovin hyvin, ja heille tulee riitaa sisarusten makuuhuoneessa. Kuinka ollakaan, huoneen seinällä oleva meriaiheinen taulu alkaa tulvia vettä huoneeseen täyttäen sen pian lähes kattoon saakka. Seuraavaksi kolmikko huomaa olevansa merellä keskellä ulappaa. Onneksi hätiin tulee purjelaiva Sarastus, joka poimii lapsoset kannelleen. Laivan kannella heille selviää, että taulu olikin portti Narniaan, kun lapset ottaa vastaan hiiriherra Reepicheep (äänenä Simon Pegg) ja nyt jo kuningas Kaspian (Ben Barnes).Kaspianin tehtävänä on löytää maailman ääristä Narnian seitsemän kadonnutta lordia, mihin nyt myös mukaan tulleet lapset osallistuvat. He joutuvat mitä erilaisimpiin seikkailuihin joutuen orjamarkkinoille, taistelemaan lohikäärmeen kanssa ja niin edelleen.
Uuden ajan kolmas Narnia-elokuva on tasoltaan selvästi parempi kuin sarjan edellinen osa, Prinssi Kaspian (2008). Näyttää siltä, että kahden ensimmäisen Narnia-elokuvan ohjaajan Andrew Adamsonin paukut alkoivat ehtyä hyvän aloituksen jälkeen (Velho ja leijona, 2005), ja tähän elokuvaan palkattiin vankka veteraaniohjaaja Michael Apted. Apted viekin tarinaa eteenpäin hienosti, tosin ehkä turhankin rutiinilla, jota hänellä on monen vuosikymmenen verran. Elokuva on nautittava ja täynnä mukaansa tempaavaa seikkailua. Sen fantasiamaailma on hienosti toteutettu ja lukuisat efektit kannattelevat tarinaa eikä päinvastoin, kuten liian usein tapahtuu. Elokuva on toteutettu 3D-tekniikalla. Tässä tapauksessa rasittavien himmennyslasien laittaminen silmien eteen palkitsee.
Hannu Liekso
Tähdet: ★★★
Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin – Traileri