Nelikymppinen ruotsalaisohjaaja Ruben Östlund on ohjauksen lisäksi ehtinyt moneksi; käsikirjoittajaksi, tuottajaksi, leikkaajaksi, kuvaajaksi.. Itse hän esittelee itsensä pitkänmatkan juoksijaksi, avioeroneuvojaksi ja professoriksi. Episodi tapasi miehen lokakuun viimeisenä päivänä Nordische Filmtage -festivaalilla Lyypekissä.
Teksti Sirpa Norri, Lyypekki
Avioeroneuvojan tittelin Ruben Östlund ottaa uuden, Lyypekissäkin esitetyn Turisti-elokuvansa (Force majeure) -elokuvansa ansiona. Virnistellen hän kertoo toivovansa, että elokuva saa huonossa suhteessa elävät eroamaan ajoissa. Hän tietää, että Ruotsin ensi-illan jälkeen ainakin yksi hänelle puolituttu pariskunta erosi välittömästi.
Elokuva kertoo ruotsalaisperheestä, joka on viikon hiihtolomalla Ranskan Alpeilla. Heti toisena päivänä rinteiltä tulee uhkaava lumivyöry. Mies pakenee paikalta juosten, ja vaimo jää turvaamaan lapsia.
– Pariskunta on kiinni porvarillisen elämän asettamissa mies- ja naisrooleissa. Jos vaimo olisi paennut ja mies hoitanut lapset, yhteiskunnan silmissä se ei olisi ollut niin paha. Kummassakin tapauksessa juoksijan osa on kokea syyllisyyttä.
Idean elokuvaan Ruben Östlund kertoo saaneensa seuratessaan kavereiden elämänvaiheita. Hän luki paljon psykologista kirjallisuutta ja hankki aiheeseen liittyvää aineistoa käsikirjoitusta tehdessään. Hän ymmärsi, että hätätilanteessa käyttäytyminen ei ole rationaalista vaan vaistomaista. Miehillä on voimakkaampi itsesuojeluvaisto.
– Esimerkiksi laivassa kehotetaan aina pelastamaan ensin naiset ja lapset. Kuitenkin 90 prosenttia pelastuneista esimerkiksi Titanicilla ja Estonialla oli miehiä. Costa Concordian kapteeni teki sen, mikä kapteenille on ehdottomasti kiellettyä.
Jälkeenpäin hän yritti kasvonsa säilyttämiseksi parannella tapahtunutta kertomalla pudonneensa pelastusveneeseen.
Rooleja vavisuttavan tilanteen jälkeen kumppanit näkevät toisensa uusin silmin. Tilanne vaatii keskusteluja ja usein tuloksena on avioero. Luin jostakin, että esimerkiksi lentokonekaappausten jälkeen avioerojen määrä lisääntyy huimasti.
– Uskon, että Turisti antaa etenkin suomalaisille miehille paljon ajateltavaa. Suomessa miehet ovat machompia kuin esimerkiksi Ruotsissa. Näin pelko ja häpeä kasvojen menettämisestä on teillä vieläkin pahempi juttu, Ruben Österlund arvelee ja nauraa tiedolle, että Suomessa ruotsalaismiehiä on vuosikymmenet kutsuttu hymyillen pehmoiksi hemmapappoiksi.
Östlund rummuttaa myös omaperäisyyden nimeen. Hänen mielestään Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on joka maassa nykyisin vain muutama ohjaaja, joka tekee omaperäisiä elokuvia. Muut tekevät pitkälti sellaista perinteistä, joka ei erityisemmin erotu joukosta.
Uuden elokuvan idea on Ruben Östlundin päässä jo selvänä ja nimikin valmiina: The Square. Se on symbolinen, valkoinen alue, jonne jokainen apua tarvitseva voi mennä. Kaikki yhteiskunnassa tietävät tämän ja heidän velvollisuutensa on mennä kysymään, mikä on hätänä ja heidän on myös autettava. Alueella ei saa varastaa ja näin sinne voi huoletta jättää esimerkiksi liian raskaat kantamukset varastoon.
– Kun isäni oli kuusivuotias, hänelle pantiin nimi- ja osoitelappu kaulaan ja hän sai mennä yksin ulos leikkimään. Naapuriapu toimi ja vastuu otettiin myös lähimmäisistä. Nyky-yhteiskunnassa julkisilla paikoilla ei enää oteta vastuuta toisista. Kaikki ovat kiinnostuneita vain ja ainoastaan omasta hyvinvoinnistaan. Emme esimerkiksi tiedä, miten meidän oikein pitäisi suhtautua kadun kerjäläisiin.