Epäselvyyksien välttämiseksi: Spike Leen BlacKkKlansmanilla ei ole mitään tekemistä Ted V. Mikelsin vuonna 1966 ilmestyneen, myös nimellä I Crossed the Color Line tunnetun elokuvan The Black Klansman kanssa. Se kertoi vaaleaihoisesta afroamerikkalaisesta miehestä, joka muuttaa Alabamaan ja liittyy Ku Klux Klaniin ennen kuin alkaa kostaa organisaatiolle tyttärensä murhan. Leen elokuvalla ei myöskään ole tekemistä vuoden 1959 ranskalaiselokuvan J’irai cracher sur vos tombes eli I Spit on Your Graves (ei, ei siis I Spit on Your Grave), jossa vaaleaihoinen afroamerikkalainen mies matkaa etelävaltioihin tutkimaan veljensä lynkkausta ennen kuin – jep, arvasitte – alkaa kostaa tämän murhaa. Eli jälleen kerran teimme taustatyötä aivan turhaan.

Cannesin elokuvajuhlat ovat viimeinkin ohi, eikä enää tarvitse vilkaistakaan baguetteihin päin. On aika pohtia niitä elokuvia, joita kaikkin näkemiemme joukosta rakastimme eniten. Ja niitä paria joita emme rakastaneet, mutta minkäs teet.

Peikko. Chewbacca. Ku Klux Klanin jäsen. Tämän vuoden Cannes-elokuvajuhlilla suomalaiset näyttelijät ovat urheasti heittäytyneet outoihin, pahoihin ja rumiin (et sinä, Chewie) rooleihin. Kansanvälisten ohjaajien pitäisi siis matkata pohjoiseen mikäli haluavat rooleihinsa lisää särmää. Spike Lee sen jo tietää.

Melko erikoisesti tavattu BlacKkKlansman saa ensi-iltansa elokuussa.

Spike Lee ja Cheo Hodari Coker lyövät viisaat päänsä yhteen ja tekevät yhdessä Sonyn omaan Spider-Man-maailmaan sijoittuvan elokuvan.

Tätä et varmasti elokuvasta bongannut.

Salkkaritähti Jasper Pääkkönen kokeilee lahjojaan Hollywoodissa.

Ku Klux Klania vedätettiin yllättävällä tavalla.

Kyseessä ei ole elokuvaversio Dave Chappellen sketsistä.

Uskomatonta mutta totta: jotkut Elton Johnin isoimmat hitit eivät koskaan saaneet oma musiikkivideota. Vaikka Tiny Dancer, Rocket Man sekä Benny and the Jets olivat edelläkävijöitä, ne saivat tulla toimeen ilman videotukea. Ainakin tähän päivään asti.