Nykyään suurin osa isojen studioiden uusista elokuvista perustuu johonkin valmiiksi olemassa olevaan konseptiin: sarjakuviin, kirjoihin, peleihin, leluihin tai vaikka huvipuistolaitteisiin.
Näiden lisäksi vanhaksi konseptiksi voidaan myös laskea jatko-osat ja rebootit, eli elokuvasarjan uudelleenkäynnistykset, kuten uusi RoboCop, Amazing Spider-Man tai tuleva Turtles-elokuva.
Vanhan konseptin etuna on tuttuus, jonka vuoksi sitä on helppo lähteä markkinoimaan maailmanlaajuiselle yleisölle. Ensimmäinen elokuva aloittaa franchisen, jota laajennetaan aina parin vuoden välein julkaistavilla jatko-osilla. Rahaa tulee lipputulojen lisäksi mm. oheistuotemyynnistä.
Trendi on helposti havaittavissa, kun katsotaan aiempien vuosien tuottoisimpien elokuvien top 10 -listoja. Viime vuoden kärkikymmeniköstä peräti seitsemän on jatko-osia, Man of Steel vanhan elokuvasarjan reboottaus ja Frozen pohjautuu – vaikkakin löyhästi – Andersenin satuun. Ainoastaan kahdeksannelta sijalta löytyvä Gravity on alkuperäisteos, vaikka sen omaleimaisuus onkin kyseenalaistettu.
Tulos on vain hiukan kahta edellisvuotta lohdullisempi. Tuona aikana maailman kymmenestä menestyneimmästä elokuvasta yksikään ei perustunut tuoreeseen konseptiin.
Valitettavan harvoin tapahtuu kuitenkin poikkeuksia. Vuonna 2009 alkuperäisideaan perustuva Avatar oli ylivoimaisesti tuottoisin. Viimeksi näin oli käynyt vuonna 1998, jolloin Armageddon hallitsi elokuvateattereita. Ennen 2000-lukua suoraan elokuviksi sovitettuja tarinoita mahtuikin kärkikymmenikköön säännöllisemmin, mutta silloinkin vuosittaiset vaihtelut olivat suuria. Todellinen huippuvuosi oli 1990, jolloin kaikki kolme vuoden katsotuinta elokuvaa pohjasivat originaaliin käsikirjoitukseen.
Valittaminen lipputuloista on kuitenkin naurettavaa, koska pohjimmiltaan vika on katsojien käyttäytymisessä. Jos omaperäisemmät elokuvat kiinnostavat vähemmän kuin valmiiksi pureskeltu Iron Man, niin minkäs me valittajat sille voimme.
Kun alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjautuva leffa nouseekin yllättäen hitiksi, on ollut tapana varovasti pohtia, josko studiot nyt rohkaistuisivat tuottamaan enemmän originaalimpia elokuvaideoita tavanomaisen mössön sijaan.
Vastaus on ei.
Suuret studiot – Disney, Universal, Paramount, Sony, 20th Century Fox & Warner Bros. – tuottavat nykyään vähemmän elokuvia kuin viisitoista vuotta sitten. Niiden toimintamalli on muuttunut ja painottunut suurempien ja varmempien hittielokuvien levittämiseen ja markkinointiin
Lähtökohtaisesti hittielokuvan pitää olla sellainen, että se iskee katsojiin maailmankolkasta riippumatta. Teemojen pitää olla mahdollisimman universaaleja. Tästä syystä studioseulan läpäisevät käsikirjoitukset ovat usein latteita ja kaikenlaisista kannanotoista vapaita.
Gravityn, Inceptionin ja Avatarin kaltaiset menestykset ovat poikkeuksia, eivätkä ne poista sitä tosiseikkaa, että uusi idea on aina Spider-Maniin tai vaikka Harry Potteriin verrattuna riskaabelimpi vaihtoehto. Esimerkiksi Transcendencen uskotaan tuottavan tekijöilleen vähintään 30 miljoonan dollarin tappiot, vaikka teatteritaival vasta alkoi. Osasyynä tähän on kuitenkin se, että elokuva oli oikeasti huono.
Historiansa aikana Hollywoodin bisnesmalli on mullistunut useita kertoja säännöllisen epäsäännöllisesti. 1970-luvun lopulla Star Wars lopetti New Hollywood -aikakauden ja siirsi elokuvakaupungin nopealla sysäyksellä blockbuster-aikaan. Joidenkin mielestä olemme jo lähempänä tämän aikakauden loppua.
Muutokset saattavat tulla nopeammin kuin osaamme odottaa. Minä en ainakaan jaksa uskoa, että Marvelin elokuvat kiinnostavat suurta yleisöä vielä vuonna 2028.
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne