Olen seurannut katsotuimpien ja eniten lipputuloja keränneiden elokuvien listoja 1990-luvun puolivälin tienoilta saakka, ensin Variety-lehdestä ja myöhemmin Box Office Mojosta ja muilta alan verkkosivuilta.
Hollywoodissa valkokankaalta kerätyt lipputulot ilmoitetaan sentin tarkkuudella ja ilmeisen luotettavasti. Suomessa on pitkään kerätty teattereiden katsojalukuja, ja sekin on selkeä mittari.
Suoratoiston aikakaudella tämäkin asia on muuttunut. Suoratoiston katsojatilastoja ei juuri julkaista. Jos julkaistaan, ne eivät ole kattavia eivätkä vertailukelpoisia.
Suomessa alkoi kesällä ilmestyä viikoittainen lista nimeltä Top-Leffat, joka on tiedotteen mukaan ”virallinen digitaalisesti julkaistujen elokuvien top-lista”. Viralliselta se vaikuttaakin, sillä taustalla on DEGI-niminen järjestö, johon kuuluu merkittäviä elokuvastudioita ja maahantuojia.
Listan kärjessä oli tätä kirjoittaessa tieteistoimintajännäri Infinite. Se ei sinänsä ole yllätys. Uutuusleffa tuli juuri Paramount Plus -suoratoistopalveluun katsottavaksi, ja vetonaulana on supertähti Mark Wahlberg. Mutta millä tavalla se oli ykkösleffa? Kun tutkin listaa tarkemmin ja tein tiedusteluja, selvisi että kuukausimaksullisista palveluista katsottavat elokuvat eivät ole siinä lainkaan mukana.
Lista on koostettu vain niistä elokuvista, jotka ovat ostettavissa ja vuokrattavissa erikseen. Sekin on mielenkiintoista tietoa, mutta listan idea selviää vasta, kun tutkii tiedotetta tarkemmin, eikä oikein sittenkään.
Vaikka Disney on mukana listan koostamisessa, lasketaanko mukaan Disney Plus -palvelun kuukausimaksulla katsottavat elokuvat? Ei lasketa, mutta se ei tule mitenkään ilmi. Netflixin nimikkeitä ei listalla näy, koska niitä ei voi vuokrata erikseen lainkaan. Suuri osa elokuvien ystävistä kuitenkin katsoo suoratoistoa lähinnä kuukausimaksua vastaan eikä napsi yksittäisiä elokuvia.
Top-Leffojen kymppikärjestä voi löytää vuosituhannen vaihteen kotimaisia elokuvia, kuten Pitkä kuuma kesä tai Pahat pojat. Ovatko ne oikeasti suoratoiston ”top-leffoja” tällä hetkellä? Onko tästä listasta mitään iloa, jos se kertoo vain kaistaleen siitä, mitä suoratoistona katsotaan?
Netflix julkaisee omaa suosituimpien nimikkeiden listaansa, mutta ei sitä voi verrata Top-Leffat-listaan sillä kummassakaan listassa ei ole minkäänlaista vertailulukua. Ja vaikka olisikin, niin mihin luku perustuisi? Siihen, että leffa on aloitettu, katsottu osittain vai kokonaan?
Suoratoiston suosiota mitattaessa ei ole samanlaista kätevää yksikköä kuin ”dollari” tai ”katsoja”. Yksi syy siihen piilee elokuva-alan pitkissä perinteissä. Hollywood antoi lipputulot kaikkien tietoon, koska mainostajat ja muut sidosryhmät alkoivat sitä vaatia. Perinteisillä televisiokanavilla oli vastaavanlainen tilanne.
Suoratoistoyhtiöillä ei ole vastaavanlaisia perinteitä, ja siksi niiden julkaisemat listat ja tilastot antavat tietoa vain ripotellen. Netflixillä ja Applella ei ole intressiä ryhtyä yhdessä mittaamaan omien nimikkeidensä katsojamääriä vertailukelpoisella tavalla. Ainakaan vielä.
Toivottavasti sellainen käytäntö joskus vielä syntyy, sillä sille olisi käyttöä. Minä ja moni muu tilastoja rakastava leffafani olisi varmasti kiinnostunut.
Jussi Huhtala
Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a
Sarjan edellinen kolumni:
