Koronaepidemian vaikutukset näkyvät vahvasti siinä, miten uudet elokuvat tulevat katsottavaksi

Elokuvalevityksessä on perinteisesti käytetty 90 päivän julkaisuikkunaa, mutta pandemia mullisti sen.

Isoilla Hollywood-studioilla ja elokuvateattereilla on ollut pitkään sopimus siitä, miten kauan elokuvat näytetään yksinoikeudella pelkästään teattereissa. Vasta sitten niitä voi levittää muissa formaateissa, oli se sitten tallenne, suoratoisto tai televisioesitys.

Julkaisuikkuna on voinut olla joissain tapauksissa hieman pidempi tai lyhyempi, mutta idea on sama. Elokuvat saavat suurimmat tuottonsa teatterilevityksessä ja etenkin sen ensimmäisinä viikkoina. Nämä kassavirrat on haluttu turvata.

Koronan pitkittyessä näyttää siltä, että julkaisuikkuna lyhenee merkittävästi. 

Disney ilmoitti keväällä, että Marvelin supersankariseikkailu Shang-Chi ja Ryan Reynoldsin toimintakomedia Free Guy pyörivät teattereissa vain 45 päivää, ja sen jälkeen ne voidaan nähdä kotikatsomoissa.

Disneyn ilmoitus ei ole ensimmäinen lajiaan. Pandemian aikana on kokeiltu monenlaisia uudenlaisia malleja isojen elokuvien julkaisemiseen. Jotkut teatterilevitystä odottavat elokuvat ovat tulleet suoratoistoon ilman lisämaksua. Toisia on myyty premium-hinnalla erikseen. 

Universal-studio alkoi jo viime vuonna käyttää vain 17 päivän ikkunaa tuotannoissaan. Paramount on Disneyn tavoin siirtymässä 45 päivän julkaisuikkunaan. Mission: Impossible -elokuvasarjan seitsemännen osan julkaisuikkunaksi on ilmoitettu 45 päivää. Pienemmillä Paramountin tuotannoilla ikkuna voi olla vain 30 päivää. 

Warner Bros. on julkaissut isoja elokuviaan, kuten Wonder Woman 1984 ja Godzilla vs. Kong, rinnakkain HBO Max -suoratoistopalvelussa. Se on tosin jäämässä vain kokeiluksi, ja ensi vuonna myös Warnerin julkaisuikkunaksi vakiintuu lyhennetty 45 päivää.

Julkaisuikkunaa alettiin käyttää, kun videonauhurit yleistyivät. Sillä on turvattu isojen Hollywood-elokuvien suuret tuotot. Joskus julkaisuikkuna on voinut antaa myös elokuvalle uuden elämän, kun valkokankaalla heikosti menestynyt tuotanto on kasvanut hitiksi kotiteatterijulkaisuna. 

Käytäntöä on yritetty romuttaa aiemminkin. Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Universal-studion toimintakomedia Tower Heist aiottiin julkaista vuokravideona 60 dollarin hintaan vain kolme viikkoa teatteriensi-illan jälkeen. Elokuvateatterit vastustivat ajatusta niin voimakkaasti, että suunnitelma oli pakko perua.

Vaadittiin koronaepidemian kaltainen globaali mullistus, että vuosikymmeniä kestänyt käytäntö näyttää nyt romuttuvan – tai ainakin sen merkitys vähenee selvästi. 

On sitten toinen juttu, onko julkaisuikkunan kutistuminen hyvä asia. Onko julkaisuikkuna vain turha rajoitus, joka pitää purkaa? Jos kysyy elokuvateattereiden omistajilta, niin ei. Jos taas vaikkapa Netflixin johdolta, niin kyllä. Netflix on pyrkinyt siihen, että kaikki elokuvat tulevat kuluttajien saataville samanaikaisesti. Elokuvateatterilevitys on Netflixille lähinnä markkinointia ja profiilin nostoa, mutta varsinainen bisnes on suoratoistoa. Elokuvateattereille julkaisuikkuna on sen sijaan suorastaan elinehto.

Elokuvien levityksessä, kuten monessa muussakin asiassa, korona on joka tapauksessa tehnyt suuren mullistuksen, eikä paluuta entiseen ole. Elokuvateattereille se voi olla vakava paikka, ja ehkä  se synnyttää jonkinlaisen vastavedon. Teattereihin saattaa lähivuosina tulla uudenlaisia kilpailevia elämyksiä, joita suoratoisto ei pysty tarjoamaan. 3D ja IMAX on jo keksitty, mitä seuraavaksi?

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edellinen kolumni:

Binge-kulttuuri syntyi puolivahingossa – Näin Netflix muutti tavan, jolla katsomme sarjoja nykyään