2 päivää New Yorkissa

/ / GENRE , ENSI-ILTA 09.11.2012 TÄHDET

Puhelias parisuhdekomedia 2 päivää Pariisissa (2007) oli näyttelijä Julie Delpyn läpimurto ohjaajana. Delpy itse näytteli elokuvassa 35-vuotiasta valokuvaaja Marionia, joka oli muuttanut Pariisista New Yorkiin. Lomalla Euroopassa Marion ja hänen amerikkalainen poikaystävänsä Jack (Adam Goldberg) ajautuivat eron partaalle.

Elokuvan itsenäisessä jatko-osassa 2 päivää New Yorkissa Marion ja Jack ovat eronneet. Pariskunnalla on yhteinen lapsi, Lulu, jonka vuoksi Marion haluaa edelleen asua New Yorkissa. Äiti ja poika elävät värikästä uusperhearkea radiotoimittaja Minguksen (Chris Rock) ja tämän Willow-tyttären kanssa.

Marionin ja Jackin välejä hiersivät kulttuurierot ja miehen Pariisissa roihahtanut mustasukkaisuus. Ranskattaren eksentrinen perhe ei tehnyt tilannetta ainakaan helpommaksi. Nyt tuo sama perhe saapuu lomalle New Yorkiin ja aiheuttaa harmaita hiuksia Mingukselle. Yksi on tosin joukosta poissa: Marionin äiti on hiljattain kuollut.

2 päivää Pariisissa oli epätasaisuudessaankin raikas ja viehättävä kuvaus yhden parisuhteen kuoppaisesta arjesta. Delpy sulatti ranskalaisista keskusteluelokuvista ja Woody Allenin älykkökomedioista poimimansa vaikutteet viihdyttäväksi ja hyvin rullaavaksi kokonaisuudeksi. Mukana lienee ollut myös ripaus omaelämäkerrallisuutta – onhan Delpy itsekin amerikkalaistunut pariisitar.

2 päivää New Yorkissa noudattaa periaatteessa samaa reseptiä kuin edeltäjänsä. Kulttuuritörmäykset ja parisuhteen kompastuskivet toimivat jälleen sekä draaman että komiikan käyttövoimina. Nyt tyylilaji on kuitenkin lähempänä farssia kuin tarkkanäköistä ihmissuhdekomediaa.

Marionin siivoton isäpappa Jeannot (Julie Delpyn isä Albert Delpy) ja nymfomaanisisar Rose (Alexia Landeau) ovat selkeästi karikatyyrimäisempiä kuin edellisessä elokuvassa. Heidän koheltamisestaan irtoaa kyllä hupia, mutta kaiken kaikkiaan huumori tuntuu tylsyneen. Delpyn yhdessä näyttelijätovereidensa kanssa laatima käsikirjoitus nojaa liikaa toistoon ja hyviksi havaittujen ideoiden kierrättämiseen.

Elokuvan suurin ongelma on se, ettei yksi-ilmeisestä Chris Rockista ole ilmiömäisen hauskan Adam Goldbergin korvaajaksi. Yrmeän Jackin neuroottisuus oli sympaattista, mutta Minguksen varautuneisuus näyttäytyy lähinnä huumorintajuttomana jäykkyytenä. Delpy ei myöskään saa houkuteltua Rockista esiin minkäänlaista romanttista tunnetta, minkä vuoksi pääparin suhteen tulevaisuus tuntuu katsojasta melko yhdentekevältä.

Tarinassa on löyhiä viitteitä Marcel Camus’n klassikkoelokuvaan Musta Orfeus (1959). Minguksella on elokuvan juliste työhuoneensa seinällä, ja tapahtumien dramaattista huipennusta edeltää kohtaus, jossa sielunsa taidehuutokaupassa myynyt Marion vaeltelee Halloweenia juhlivan New Yorkin kaduilla samaan tapaan kuin kuolemaa Rion sambakarnevaaleissa paennut Eurydike Mustassa Orfeuksessa. Rinnastus on kutkuttava, ja sitä olisi mieluusti nähnyt kehiteltävän pidemmälle.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat