Beautiful Boy

GENRE ENSI-ILTA 15.02.2019 TÄHDET

Kauniin pojan matka läpi huumehelvetin kuvataan Hollywood-estetiikan mukaisesti turhankin kauniisti, mutta tunnetasolla Beautiful Boy koskettaa syvältä.

David Sheffin (Steve Carell) parikymppinen poika on kadonnut. Isä soittelee epätoivoissaan läpi sairaaloita, mutta ketään tuntomerkkeihin sopivaa ei löydy. Lopulta hän lähtee etsimään poikaansa kaduilta. Kaatosateessa värisee tutunnäköinen hahmo, jonka tummista kiharoista valuu vettä. Auton sisältä isä näkee, että hänen poikansa yrittää lämmittää itseään kietomalla kädet ympärilleen. David on löytänyt etsimänsä.

Isä hakee poikansa Nic Sheffin (Timothée Chalamet) sateesta autoon lämmittelemään. Poika oksentaa penkille. Alkaa jälleen kerran töyssyinen matka vieroitusklinikalle. Yritys ei ole ensimmäinen. Poika ei halua mennä. Nic on koukussa metamfetamiiniin. Isä saa suostuteltua pojan yrittämään. Vielä kerran.

Belgialaisen Felix van Groeningenin ohjaama Beautiful Boy perustuu David Sheffin kirjaan Beautiful Boy: A Father’s Journey Through His Son’s Addiction sekä hänen poikansa Nic Sheffin muistelmiin Tweak: Growing Up on Methamphetamines. Elokuva kuvaa riippuvuutta addiktin ja omaisten näkökulmasta. Painotus on silti enemmän huolestuneen perheen näkökulmassa: isän avuttomuudessa, kun hän näkee kauniin poikansa haalistuvan ja katoavan huumeiden pyörteisiin.

Beautiful Boy kuvaa koskettavasti riippuvuuden rumia kasvoja, sen voimakasta kouraa, joka pitää otteessaan. Elokuvan huumetodellisuus on kuitenkin Hollywood-tyyliin siloteltu. Huumeiden käyttöä ei kuvata kaikessa rujoudessaan ja raadollisuudessaan, mikä ei sopisi valittuun kuvaustyyliinkään. Kuvaus on läpi elokuvan kaunista, estetisoitua, värit kirkkaita.
Tämä puute on kuitenkin ylitettävissä, sillä tunnetasolla elokuva pääsee tavoitteeseensa. Se kuvaa satuttavasti sitä, kuinka suurta vahinkoa addiktin rikotut lupaukset, katoamiset, repsahdukset, yliannostukset ja joka kerta uudelleen heräävä toivo vieroituksen onnistumisesta tekevät perheelle.

Erityisen koskettavasti elokuva kuvaa vanhemman suurta hätää oman lapsensa itsetuhon edessä. Steve Carellin ja Timothée Chalametin isä-poikasuhde on uskottava. Elokuvassa on muutenkin erityisen toimiva casting. Lapsinäyttelijät yltävät hienoihin suorituksiin, Maura Tierney on osuva valinta Helen Barbourin rooliin ja Amy Ryan vakuuttaa Nicin rikkinäisenä äitinä.
Elokuva käsittelee myös vanhemman syyllisyyden tematiikkaa – vanhemmat eivät osaa olla syyttämättä itseään ja toisiaan, vaikka todellisuudessa heillä ei olisikaan mitään osaa lapsen sortumisessa huumeisiin.

Sheffien tarina on siinä mielessä elokuvalle hyvä lähtökohta, että valkokankaalla nähdään keskiluokkaisen, hyvin opinnoissaan ja elämässään menestyneen pojan ajautuminen huumekoukkuun ja päätyminen kadulle. Lähtökohtia ei voi syyttää siitä, että näin kävi. Nicin tilalle voi kuvitella oman lapsensa, kenet tahansa joka on saanut hyvät eväät elämään ja paljon rakkautta, mutta päätyy silti addiktiksi.

Beautiful Boy kuvaa hienosti sitä sisäistä tyhjyyttä, jota addiktio pyrkii täyttämään. Nicin tapauksessa se on mikä tahansa huume, alkoholi, lopulta metamfetamiini. Jälleen kerran Timothée Chalamet on roolissaan uskomattoman hyvä. Chalamet on näyttelijänä käsittämättömän monipuolinen ja eläytymiskykyinen, ja hänen tulevia roolisuorituksiaan jää taas kerran innolla odottamaan.

Beautiful Boyn soundtrack on vaikuttava. Mainittakoon, että elokuvassa kuullaan John Lennonin ja Nirvanan ohella myös islantilaista Sigur Rósia ja suomalaisbändi Pan Sonicia. Musiikki vahvistaa kuvakerrontaa ja ilmentää päähenkilöhahmojen sisäisiä kokemuksia. Musiikki kuvastaa addiktin ristiriitaa ja toimii van Groeningenin elokuvan pulssina.

Felix van Groeningen ei ollut aikaisemminkaan Hollywoodissa täysin tuntematon nimi. Hänen elokuvansa The Broken Circle Breakdown (2012) oli parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar -ehdokkaana.

 


YouTube video