Sonic the Hedgehog, The Last of Us ja The Super Mario Bros. Movie ovat todisteita siitä, että yleisöt haluavat pelielokuvia ja -sarjoja ja ne voi toteuttaa luovalla kädellä. Mutta siinä missä The Last of Us oli HBO:n (nyk. Max) mestariteos, Five Nights at Freddy’s oli suorastaan kiusallinen elokuva.
Eli Rothin Borderlands putoaa johonkin The Last of Usin ja Five Nights at Freddy’sin väliin. Elokuva perustuu suosittuun videopelisarjaan, jossa pelaaja valitsee itselleen hahmon, jota kuljetetaan pelin avoimessa maailmassa ensimmäisessä persoonassa. Borderlands tunnetaan erityisen verisenä ja humoristisena videopelisarjana.
Elokuvaversio seuraa Cate Blanchettin esittämää palkkionmetsästäjää, joka palaa kotiplaneetalleen löytääkseen Atlaksen (Edgar Ramirez) kadonneen tyttären mutta kompastuukin salaisuuksiin, jotka voivat tuhota koko galaksin. Lilith kerää ympärilleen kaoottisen porukan, johon kuuluvat Roland (Kevin Hart), Tanner (Jamie Lee Curtis), Tiny Tina (Ariana Greenblatt) ja hänen suojelijansa Krieg (Florian Munteanu) sekä näsäviisas robotti Claptrap (äänenä Jack Black).
Borderlands on erittäin sovelias perheen nuoremmille pelaajille, mutta sillä on hyvin vähän tekemistä alkuperäisten pelien kanssa. Roth onkin sanonut haluavansa tarjota viihdettä kaikille, ei vain pelien faneille.
Borderlands lainaa paljon Guardians of the Galaxylta, mutta onhan se nyt hienoa nähdä Blanchett ison pyssyn kanssa. Blanchett johtaa elokuvan näyttelijäkaartia elegantisti, mutta elokuvasta löytyy myös voimaa. Borderlandsin toimintakohtaukset ovat mukaansatempaavia silloinkin, kun Roth ei kykene rakentamaan jännitystä.
Kevin Hartin palkkaus on myös saanut paljon kritiikkiä, mutta koomikko suoriutuu roolistaan kunnialla. Borderlands on elokuva, joka priorisoi huumoria ja hulluttelua, ja Hart sopii joukkoon erinomaisesti, vaikka Rolandista ei olekaan tehty mitään vitsiniekkaa. Jack Black on elokuvan parasta antia Claptrapin roolissa. Näyttelijän ääni sopii täydellisesti nokkavalle robotille.
Borderlands tuntuu ajoittain elottomalta. Rothin ohjaus lainaa turhan runsaasti muista, paremmista elokuvista. Roth on tottunut luomaan mitä ällöttävimpiä kuvia valkokankaalle kauhuelokuvillaan, joten ohjaaja joutuu nyt hieman himmailemaan tyylillisesti. Kyllähän Borderlands on visuaalisesti erittäinkin vaikuttava, mutta se ei ole kovin omaperäinen.
Borderlands-pelien fanit eivät varmastikaan elokuvaversiosta tykkää ja ihan oikeutetusti. Mikäli ei tunne pelejä tai ei piittaa kuinka uskollinen elokuva on niille, Borderlandista löytyy paljon nautittavaa.
Maria Lättilä