Brüno on itävaltalainen muotitoimittaja, joka ei vähäisimmissäkään määrin peittele homouttaan. Hänen ohjelmansa Funkyzeit mit Brüno on äärettömän suosittu, kunnes Milanon muotiviikoilla sattuu paha kömmähdys Pradan esityksessä Brünon pukeuduttua tarranauha-asuun. Hänestä tulee persona non grata muotipiireissä ja hänen ohjelmansa lopetetaan. Brüno tuntee itsensä toiseksi väärinymmärretyksi itävaltalaiseksi suurmieheksi, joka oli erilainen ja uskalsi kokeilla jotain uutta. Kun poikaystävä Dieselkin jättää, on aika siirtyä kalastamaan suuriin vesiin, eli Los Angelesiin. Mukaan lähtee vain Lutz (Gustav Hammarsten), jonka nimeä Brünon on vaikea muistaa.
Amerikka ei osoittaudu odotusten mukaiseksi onnelaksi. Brüno yrittää päästä näyttelemään, mutta saa potkut valamiehen roolista, kun ei onnistu olemaan paikoillaan. Myös oman tv-show’n saaminen epäonnistuu, joten vielä radikaalimpia keinoja tarvitaan. Hyväntekeväisyystyö on tuonut Bonolle, Angelina Jolielle ja kumppaneille paljon julkisuutta. Kun muut projektit on jo viety, päättää Brüno ratkaista Lähi-idän tilanteen. Mutta kun Hamas ja hummus menevät sekaisin, eivät eväät riitä pitkälle. Aina voi adoptoida – tai vaihtaa iPodiin – lapsen Afrikasta. Heteroksi heittäytyminenkin voisi olla hyvä ajatus.
Sacha Baron Cohen tuli tunnetuksi 1990-luvun lopulla Comedy Nation ja The 11 O’Clock Show -ohjelmista. Etenkin jälkimmäisessä wanna-be-gansta Ali G oli huippusuosittu ja sai pian oman show’nsa. Tällöin myös Borat- ja Brüno-hahmot esiteltiin. Ali G -elokuva oli surkea räpellys, mutta Borat räjäytti pankin. Baron Cohen on erittäin nokkela ja älykäs koomikko, joka ei usein jää hiljaiseksi. Hän kykenee reagoimaan tilanteeseen kuin tilanteeseen pysyen kulloisessakin hahmossa. Myös vakiintunut käsikirjoitustiimi taustalla on auttanut hänen uraansa eteenpäin.
Brüno on Boratin tapaan räävitön ja mitäänkumartelematon. Brittiläisen ronskin komediaperinteen myötä hän uskaltaa esittää asiat amerikkalaisia kollegoitaan rajummin. Juuri se, että hän on vienyt hahmonsa juuri Yhdysvaltoihin, on tuonut komiikkaan suurempaa särmää ja kontrastia kuin mihin hän Englannissa kykeni. Itsensä vakavasti ottavat ja rajoitetulla tietämyksellä varustetut amerikkalaiset ovat herkullinen kohde.
Borat oli suorastaan naurumellakka, ja hauska on Brünokin, mutta aivan yhtä korkeaan nosteeseen se ei yllä. Syynä lienee samankaltainen tapa lähestyä tilanteita kuin Boratissa sekä Brünon seksuaalisuuden ylikorostaminen, mikä tekee tarinasta kapeamman. Borat kohtasi Amerikan erilaisen kulttuurin lähtökohdista, Brüno pelkästään seksuaalisen suuntautumisensa myötä. Mutta hauskoja tilanteita riittää ja naurut elokuva kirvoittaa monissa kohdin.