Coda – kahden maailman välissä

Hurmaava ja lämminhenkinen draama kuuron perheen ainoasta kuulevasta tyttärestä, joka haluaa tavoitella omaa unelmaansa. Emilia Jonesin roolisuoritus on elokuvan parasta antia, vaikka Coda ei olekaan kovin muistettava tapaus.

20.10.2021 15:19
MAA / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 22.10.2021

Siân Hederin ohjaama Coda – kahden maailman välissä on hurmaava ja sydäntälämmittävä tarina omien unelmien tavoittelusta ja hieman erilaisesta perhedynamiikasta. Hederin elokuva sai lämpimän vastaanoton Sundancen elokuvafestivaalilla ja onkin niittänyt mainetta sen jälkeen festareilla ympäri maailmaa, eikä ihme. Coda on pieni elokuvahelmi, vaikkei olekaan täydellinen.

Coda eli child of deaf adults kuvaa kuurojen vanhempien kuulevaa lasta. Ruby (Emilia Jones) on perheensä ainoa kuuleva perheenjäsen. Hän viettää vapaa-aikansa isän ja veljen kanssa kalastuspaatissa ja uhkaa nukahtaa koulussa kirjojen ääreen. Ruby rakastaa laulamista, mutta kuurossa perheessä musiikkia arvostetaan eri tavalla. Kun Ruby liittyy koulun kuoroon ja kuoron johtaja kannustaa Rubya harkitsemaan musiikkia uravalintana, joutuu Ruby navigoimaan erikoista tilannetta.

Hederin elokuva perustuu ranskalaiseen Bélierin perhe -elokuvaan ja onkin erittäin onnistunut uusintafilmatisointi. Elokuvan juoni ei varsinaisesti yllätä vaan kulkee juuri niitä ratoja mitä katsoja odottaakin, mutta Coda on silti hyvin ohjattu ja roolitettu. Erityisesti Emilia Jones on vaikuttava ja lämmin elokuvan pääosassa. Jones on tarpeeksi jääräpäinen ja itsekäs ollakseen uskottava teini, ja hahmon kohtaamat ongelmat ovat samastuttavia ja ymmärrettäviä.

Coda toimii hyvin myös perinteisenä kasvudraamana. Rubyn ongelmat eivät liity vain perheen kuurouteen, vaan tyttö taistelee myös perinteisten teinipulmien kanssa. Rubyn ihastusta ja kuorotoveria esittää Ferdia Walsh-Peelo ja parin välillä onkin suloista, joskin koiranpentumaista kemiaa. Eugenio Derbez esittää kuoronjohtajaa ja tuo elokuvaan hyvää huumoria ja energiaa.

Heder kuljettaa Codan draamaa vakaasti ja elokuvasta löytyy tarpeeksi konfliktia, mutta jokin jättää suuhun pahan maun. Elokuvissa joudutaan usein yksinkertaistamaan asioita, jotta draama toimisi paremmin ja sillä olisi suurempi vaikutus katsojaan, mutta vaikka Coda on tärkeä merkkipaalu kuurojen näyttelijöiden käytön ansiosta, se myös antaa erikoisen kuvan kuuroista vanhemmista.

Vaikka Rubyn vanhemmat (Marlee Matlin ja Troy Kotsur) ovat sympaattisia ja hauskoja tyyppejä, katsojan on vaikea olla tuomitsematta heidän jatkuvaa nojaamistaan Rubyyn. Oletettavasti oikeassa elämässä työpaikoilla tulisi olla virallisia tulkkeja, eikä edes perhe-bisneksessä vain käytettäisi perheen ainoaa kuulevaa, teini-ikäistä tytärtä kaikkeen. Lisäksi elokuva olettaa, etteivät kuurot ihmiset voi nauttia musiikista, vaikka elokuvassa vitsaillaankin, että Rubyn isä pitää gangstaräpistä, koska tuntee basson takalistossaan.

Onneksi Jonesin roolisuoritus pelastaa paljon, ja Coda on erittäin viihdyttävä ja hauskakin elokuva. Siitä löytyy lämpöä ja sydäntä, ja saattaa se tuoda muutaman kyyneleenkin katsojan silmäkulmaan. Hederilla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään kovin ainutlaatuista ja uutta sanottavaa niistä teemoista, joita hän tuo esille elokuvassaan. Harmillista, sillä Coda olisi voinut olla paljon parempi, mutta nyt siitä jää jotain uupumaan.

Maria Lättilä

Coda – kahden maailman välissä -elokuvan traileri

Lisää luettavaa