Gravity

GENRE , ENSI-ILTA 08.11.2013 TÄHDET

Avaruudessa ei ole ääntä. Siellä ei ole ilmanpainetta. Eikä siellä ole happea. Elämä avaruudessa on mahdotonta. Näillä synkillä ja painostavilla sanoilla alkaa Alfonso Cuarónin ensimmäinen elokuva sitten loistokkaan Ihmisen pojat -tieteistoiminnan.

Kesslerin syndrooma on NASA-tieteilijä Donald J. Kesslerin vuonna 1978 esittämä skenaario, jossa Maan matala kiertorata sisältää liian suuren määrän avaruusromua. Sen tiheys aiheuttaa kappaleiden törmäilyä toisiinsa, ja täten vain lisää avaruusromua. Kesslerin mukaan pahimmassa tapauksessa Maan ympäristö muuttuu suureksi kaatopaikaksi, mikä tekisi avaruusmatkailusta tai avaruuden tutkimuksesta mahdotonta. Näin pitkälle ei kuitenkaan Gravityssä mennä.

Tohtori Ryan Stone (Sandra Bullock) on ensi kertaa avaruudessa. Hän on suorittamassa rutiinitehtävää kokeneen ja charmanttisen astronautti Matt Kowalskyn (George Clooney) kanssa, kun he vastaanottavat viestin Houstonilta: Venäjä on päättänyt tuhota oman satelliittinsa. Ohjukset on ammuttu ja Houston varoittaa, että avaruusromua on tulossa heitä kohti – kovalla nopeudella. Yhteydet katkeavat, katastrofi iskee ja Stone ja Kowalsky haaksirikkoutuvat pohjattomaan avaruuteen.

Jo ensi sekunneilla Gravity saa katsojan haukkomaan henkeä. Kamera liikkuu sulavasti halki avaruuden esitellen päähenkilöt 17 minuutin mittaisella avausotoksella. Koko elokuvan kattava pitkien otoksien tyyli rytmittää sen reaaliaikaiseksi ja luo tunnelman siitä, että katsoja itse leijuu avaruudessa keskellä toimintaa. Kaikki mihin katse osuu on kaunista ja tarkoituksellista, esillepano on tarkan harkinnan tuotosta ja 3D on Avatariakin parempi. Mestarillisesta visuaalisuudesta voi kiittää Emmanuel Lubezkin innovatiivista kuvaustapaa, valtavan työn suorittanutta erikoistehostetiimiä sekä tietenkin itse elokuvan luojaa, Alfonso Cuarónia.

Hermoja raastava puolentoista tunnin elokuva pitää katsojan herpaantumatta otteessaan. Cuarónin rakentama ilmapiiri on lumoavaa ja pelottavaa katseltavaa. Avaruudesta on tehty mahdollisimman realistinen. Kansainvälinen avaruusasema ISS ja astronautit auttoivat elokuvantekijöitä tutkimuksissa ja Sandra Bullockia rooliin valmistautumisessa. Lisätäkseen todenmukaisuutta Cuarón otti suuren riskin ja jätti ääniefektit pois, mikä tekee jokaisesta pienestäkin pihahduksesta dramaattisen ja nostattaa Steven Pricen sävellyksen aivan uuteen tasoon.

Vaikka Gravity on upea ja sykettä nostattava elokuva, paistaa elokuvan keskellä nimenomaan inhimillisyys. Sandra Bullock tekee yhden uransa hienoimmista roolisuorituksista Ryan Stonen kengissä, jota hän itse kuvailee hahmoksi, joka ei välitä selviytymisestään ja jolla ei ole mitään mikä vuoksi elää. Stonen näkökulma elämästä on suuri kontrasti Kowalskyyn, joka juhlii ja rakastaa jokaista ohimenevää sekuntia. Parivaljakko täydentää toisiaan sopivasti, kuin ying ja yang konsanaan.

Uudelleensyntymisen ja kasvamisen tematiikka ovat vahvasti läsnä, mikä näkyy visuaalisesti lukuisaan otteeseen. Yhdessä unohtamattomassa otoksessa näytetään Ryan Stone sikiöasennossa nollatasapainossa, millä korostetaan hänen hahmonsa evoluutiota.

Gravityn ainoana heikkoutena voi ehkä pitää tarinan suhteellista kaavamaisuutta. Elokuva etenee eräänlaisin syklein, mikä saattaa muodostua katsojalle liiankin ilmeiseksi rakenteeksi. Yhtä hyvin näille sykleille voi kuitenkin antaa niin filosofisen kuin tieteellisenkin määritelmän, Kesslerin syndrooma kun on kyseessä.

Elokuvan ohjaus on nerokasta, kuvaus mullistavaa ja näyttelysuoritukset huippuluokkaa. Gravity on monilla tasoilla toimiva elokuva. Se on viihdyttävä, jännittävä ja tunteisiin vetoava kokemus. Se on elokuva, joka on pääsee oikeuksiinsa vain valkokankaalla nähtynä. Gravity on ilman epäilystäkään yksi vuoden parhaimmista elokuvista ja uskomaton tekninen taidonnäyte.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat