Argentiinalaisen Manuel Puigin kirjasta Argentiinan julman sotilasjuntan aikaisista tapahtumista tehtiin elokuva, joka valmistui vuonna 1985. Tällöin tapahtumat oli siirretty Brasiliaan, jonka sotilashallinto oli aivan yhtä ankara. Tuosta elokuvasta William Hurt pokkasi parhaasta pääosasta sekä Oscar- että BAFTA-palkinnot. Vuonna 1992 Terrence McNally kynäili teoksesta näyttämömusikaalin, jonka pohjalta Bill Condon teki uudelleenfilmatisoinnin.
Pelottavana esimerkkinä samanlaisesta ketjutuksesta on nähty mm. Mel Brooksin Kevät koittaa Hitlerille, jonka kehityskaari oli alkuperäisfilmistä eteenpäin jyrkän laskeva. Niinpä odotukset Hämähäkkinaisen suudelman kohdalla eivät voi olla kuin pelonsekaiset.
Tällä kertaa elokuvan tapahtumat on sijoitettu 1980-luvun Argentiinaan. Homoseksuaali näyteikkunasomistaja Luis Molina (Tonatiuh) istuu kolmatta vuotta kahdeksan vuoden tuomiostaan sukupuolisiveettömästä teosta yleisessä wc:ssä. Hänet siirretään pahamaineeseen vankilaan ja siellä samaan selliin marxilaisen vastarintataistelija Valentin Arreguin (Diego Luna) kanssa. Valentin ei voi sietää räiskyvää Luisia vaan haluaa pitäytyä omissa oloissaan Marxin teoksia opiskellen.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat pääosin kaksikon selliin, jonne kantautuvat kidutettavien vankien tuskanhuudot muistuttavat vankilan armottomista oloista. Nostaakseen tunnelmaa Luis alkaa kertoa Valentinille vanhan Hämähäkkinaisen suudelma -elokuvan juonta pala kerrallaan. Kuvitteellinen musikaalielokuva tuo tarinaan sen toisen tason, jossa sekä Luna että Tonatiuh tekevät tuplaroolit. Naispääosaa esittää Jennifer Lopez.
Lisäkierteen tarinaan tuo vankilanjohtaja (Bruno Bichir), jonka on värvännyt Luisin vakoilemaan Valentinia käyttäen Luisin äidin heikkoa terveyttä aseenaan.
Kuten todettu, alkuperäisen elokuvan nähneitä saattaa pelottaa kohdata tämä uusintafilmatisointi. Voiko ensimmäisen suuremman roolinsa tekevä Tonatiuh kyetä täyttämään William Hurtin hienon roolisuorituksen taso? Jos ei ehkä aivan täysin, niin erittäin hyvin hän suoriutuu kolossaalisesta esteestään. Sen sijaan kokeneen ja taitavaksi todetun Diego Lunan suoritusta ei tarvitse jännittää. Löihän hän itsensä suuren maailmaan tietoisuuteen jo vuonna 2001 Alfonso Cuarónin Ja äitiäs kans -elokuvassa. Toisella tasolla esiintyvä Jennifer Lopez tekee vain lähinnä tarvittavan.
Ehdottomasti väkevimmillään elokuva toimii juuri näiden kahden täysin erilaisen miesten selli-kohtauksissa, joita ohjaaja-käsikirjoittaja, monissa liemissä marinoitu Bill Condon kuljettaa taitavin siveltimen vedoin. Lopputulos on nautittava ja kykenee seisomaan elokuvana omilla jaloillaan välttäen 40 vuoden takaisen teoksen syvimmät varjot.
Hannu Liekso
Hämähäkkinaisen suudelma -elokuvan traileri
