Mortal Engines

Aikuisille fantasiaseikkailulla ei ole mitään tarjottavaa, mutta 10–12-vuotiaille, jotka eivät kaipaa räjähdyksille tai hahmoille motivaatiota, näyttävä leffa varmaan kelpaa.

7.12.2018 12:26
MAA / VUOSI GENRE , , ENSI-ILTA 07.12.2018

Nopean mutta tuhoisan sodan jälkeen runnellun maapallon resurssit ovat käyneet vähiin. Ihmiset ovat nostaneet kaupunkinsa pyörille tai telaketjuille vaeltaakseen luonnonvarojen perässä tai saalistaakseen muita kaupunkeja omien toimintojensa pyörittämiseksi. Tekninen kehitys on pysähtynyt, ja sotaa edeltävän aikakauden teknologia on suuressa huudossa.

Historiallisia esineitä tutkiva nuori Tom sekaantuu pienempiä kaupunkeja ahmivan, valtavilla telaketjuilla kulkevan Lontoon kulissien takaisiin valta- ja kostokähinöihin. Kun hän pelastaa korkean virkamiehen hengen kaupunkiin soluttautuneen Hesterin murhayritykseltä, palkkiona onkin yllättäen sinkauttaminen ulos kaupungista murhaa yrittäneen nuoren naisen perässä.

Metrien syvyisissä telaketjujäljissä kompuroiden Tom ja Hester lähtevät Lontoon perään kummankin halutessa omista syistään takaisin suurkaupungin kyytiin. Runneltu maailma on kuitenkin täynnä kaikenlaista matkaa huomattavasti mutkistavaa.

Lähtökohdat modernille efektiseikkailulle ovat siis mainiot. Mortal Enginesia on myös mainostettu Hobitti- ja Taru sormusten herrasta -elokuvien tekijöiden uutena teoksena. Taustalla onkin Fran Walshin, Philippa Boyensin ja Peter Jacksonin käsikirjoitustiimi Walshin ja Jacksonin toimiessa myös tuottajina.

Mortal Enginesin kirjoittanut Philip Reeve ei kuitenkaan ole mikään J.R.R. Tolkien, eikä hänen teoksellaan ole ollut vuosikymmeniä aikaa kerätä suosiota. Ennen kaikkea ohjaaja Christian Rivers ei ole mikään Peter Jackson. Hän on teinistä asti toiminut Jacksonin elokuvien kuvakäsikirjoittajana ja myöhemmin avustanut niiden efektikohtauksissa.

Se näkyy, ja Riversin esikoinen on kuin mikä tahansa Jackson-elokuva ilman inhimillisyyttä. Jacksonin mukanaan tuomien resurssien ja Weta-efektistudion osaamisen myötä Rivers osaa kyllä kieputtaa kameraa täysin tietokoneella luotujen vekottimien ja maisemien yllä ja ympärillä, mutta kaikki mikä oikeasti edellyttäisi ohjaamista varsinkin näin tekniikkavetoisessa projektissa, on hunningolla.

Robert Sheehan ja Hera Hilmar tekevät parhaansa nuorina päähenkilöinä (vaikka elokuva ei koskaan saa päätettyä, kumman tarinaa se kertoo), mutta heillä ei selvästikään ole ollut mitään hajua millainen ihminen heidän hahmonsa on. Kummankin persoonallisuus heilahtelee kohtauksen vaatimusten mukaan. Varsinkin Sheehanin Tomin matka nörtistä historioitsijasta Harrison Fordin kaikkien toimintahahmojen kanavoijaksi on naurettava.

Mitään tapahtumista, paikoista tai henkilöistä ei taustoiteta tai motivoida kunnolla, joten katsojakaan ei tiedä kenen puolesta ja minkä vuoksi pitäisi jännittää muuta kuin efektitoiminnan kliseiden kautta. Kaikista aidoista tunteista puhdistettu käsikirjoitus voisi olla esiteinin seikkailukertomuksesta: ”Sitten nää rakastuis. Ja sitten tää niinku lakkais vihaamasta tätä. Ja sitten tää vaikka räjähtäis”.

Niinpä Mortal Enginesillä ei valitettavasti ole tarjota aikuiselle fantasian ystävälle mitään uutta ja ihmeellistä. Melun ja metelin päälle arvostaville, ikärajan alalaidan 10-12-vuotiaille se varmaan toimii. Elokuva onkin tarkoitettu kertakatseluksi viihteen suurkuluttajille, jotka haluavat mennä katsomaan jo aikaisemmin nähtyä, tiedostavat ettei se varmaan ole kovin hyvä mutta toivovat että se ainakin näyttäisi mahtavalta.

 

Mortal Engines -elokuvan traileri

Lisää luettavaa