Poski poskea vasten

18.10.2013 09:49
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 18.10.2013

Espoo Cinéssä loppukesästä esitetty Poski poskea vasten pyörii tangon maailmassa. Aki Kaurismäen väite siitä, että musiikinlaji olisi suomalainen keksintö, joutuu suurennuslasin alle kolmen argentiinalaisen muusikon toimesta. Matka maapallon toiselta laitamalta Suomen suveen taltioituu viihdyttäväksi, erilaisten musiikkiperinteiden kohtaamista taiten mutta pintatasolla kuvaavaksi filmiksi.

Dokumentti alkaa Buenos Airesista. Kolme paikallista asiantuntijaa kuulee huhun, että suomalaiset väittäisivät keksineensä tangon. He päättävät matkustaa tänne selvittämään kotikaupunkinsa katuja reflektoivan musiikinlajin juuria. Väitteessä ei varmasti ole perää, mutta miksi suomalaiset näin uskovat? Merkitseekö tango heille jotakin muuta?

Tanssi, jossa miehet ovat yhä miehiä ja naiset naisia, taipuu tarpeiden mukaan moneksi: Suomessa se on monen mielestä tarjonnut tuppisuisille suomalaisille väylän ilmaista kiintymystään. Haastattelut, joissa M.A. Nummisen ja Sanna Pietiäisen kaltaiset asiantuntijat puhuvat tanssimusiikin pitkästä perinteestä, maalaavat kuvaa siitä, miksi tango on niin monelle niin tärkeää. Ne tarjoavat myös selityksen sille, miksi tangon täytyy muuttua selvitäkseen.

Pitkien perinteiden ja rikkaan kulttuurisen pohjan päälle muotoutunut tango tuntuu tietyllä tapaa aikaansa jähmettyneeltä. Musiikki täyttää yhtä tanssilattioita sekä maakunnissa että taannoisen retroilmiön myötä myös kantakaupungissa, mutta tuntuu asenteiltaan turhan ikiaikaiselta. Eritoten sen vahvoihin sukupuolirooleihin nojaava, tietynlaisia asenteita ylläpitävä filosofia tuntuu ongelmalliselta. Viviane Blumenscheinin dokumentti ei varsinaisesti problematisoi tätä puolta tangosta, mutta sen tapa katsoa menneisyyteen on leimallista. Kun pitäisi puhua musiikkityylistä ja siitä, mitä se suomalaisille oletetusti edustaa, puhutaankin ainoastaan historiasta.

Matkan huippukohta on luonnollisesti tapaaminen Reijo Taipaleen kanssa: Satumaasta löytyy tango, joka ylittää kielimuurit, ja johon kiteytyy paljon tangon paikallisesta perinteestä. Vaikka Poski poskea vasten tuntuu usein lavastetulta, ja vaikka se ei ole aihettaan kohtaan tarpeeksi kriittinen, tarjoaa elokuva mukiinmenevän oppitunnin katsojalle siitä, mitä tanssimusiikki yhä suurelle osalle suomalaisista edustaa ja missä sen juuret ovat.

Relevantti jatkokysymys on, miten sen asema tulee lähiaikoina muuttumaan. Onko tanssilavakulttuuri kuoleva, retroilun varaan lopulta laskeutuva perinne?

Poski poskea vasten -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa