Saman katon alla

5.1.2011 15:58
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 07.01.2011

Katherine Heigl on Paksuna-elokuvan jälkeen tehnyt romanttisia komedioita yksi per vuosi -tahdilla. Saman katon alla on uusin lisäys tähän joukkoon, mutta siinä on enemmän draamaa kuin muutamissa aiemmissa Heigl-elokuvissa.

Saman katon alla kertoo Hollysta (Heigl) ja Messeristä (Josh Duhamel), joiden parhaat ystävät järjestävät kaksikon sokkotreffeille. Treffit menevät puihin, minkä jälkeen kaksikon välit eivät ole parhaat mahdolliset. He ovat ystäväpariskuntansa pienen Sophie-tyttären kummeja ja tavatessaan tyytyvät naljailemaan toisilleen.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Sophien vanhemmat menehtyvät auto-onnettomuudessa ja Holly ja Messer saavat tytön kasvatettavakseen. Holly ja Messer muuttavat ystäviensä kotiin ja koettavat sovittaa elämänsä töineen ja menoineen yhteen Sophien takia. Ei liene yllätys, että aluksi toisiaan inhoava kaksikko ei lopulta inhoakaan toisiaan niin paljon. Rakkaudestahan se hevonenkin potkii.

Saman katon alla on käsikirjoittajakaksikko Ian Deitchmanin ja Kristin Rusk Robinsonin ensimmäinen elokuva. Tarina on ennalta-arvattava ja kliseinen. Jo elokuvan alkuminuuteista alkaen on selvää, miten Hollyn ja Messerin suhteelle käy. Sekaan on ympätty muissa vauva-aiheisissa elokuvissa nähtyjä vauva oksentaa päälle – ja vauva heittää ruokaa kasvoille -hetkiä. Ja se aina yhtä kamala ensimmäinen vaippojen vaihto.

Romanttisia komedioita on nykyisin vaikea tehdä, koska ne ovat monesti liikaa toistensa kaltaisia. Sivujuonet muuttuvat jonkin verran, mutta keskeinen juoni on se sama. Tyttö ja poika, tai tässä tapauksessa nainen ja mies, tapaavat, eivät aluksi pidä toisistaan tai eivät saa olla yhdessä, mutta parin mutkan kautta toisin käy. Tällä kertaa ratkaisevassa asemassa on hellyyttävä vauva.

Elokuvalla on kuitenkin hauskat hetkensä ja sen maailmaan pystyy uppoutumaan, vaikka tietääkin, mitä tuleman pitää. Hollysta ja Messeristä huomaa, että heidän välillään on muutakin kuin yhteinen inho toisiaan kohtaan. Heigl ja Duhamel ovat onnistuneet rooleissaan, ja onhan kaksikko silmiä miellyttävä pari. Duhamelin ulkonäöstä saadaan vitsin aihekin, kun naapuruston naiset kuolaavat Messerin perään.

Saman katon alla kärsii kliseistään ja ennalta-arvattavuudestaan, mutta silti se onnistuu naurattamaan, varsinkin Sophien avulla. Seassa on myös koomisia sivuhahmoja, kuten täysin tossun alla oleva isä ja tiukkapipon oloinen lastensuojeluviranomainen, joka paljastuukin inhimillisemmäksi ja hivenen oudommaksi tapaukseksi kuin aluksi osasi olettaa.

Elokuvan puolen välin paikkeilla alkaa jo odotella sitä hetkeä, kun Hollyn ja Messerin parantuneet välit menevät jostain syystä solmuun. Loppuratkaisu ei yllätä, sen osasi arvata jo elokuvan alussa. Elokuvateatterista saa kuitenkin poistua hyvällä mielellä, mikä hieman hyvittää käsikirjoituksen laatua.

Miia Torro

Tähdet: ★★★

Saman katon alla – Traileri

Filmtrailer.com

Lisää luettavaa