Song to Song

GENRE ENSI-ILTA 28.04.2017 TÄHDET

Maine ja kunnia ovat katoavaisia. Siltä tuntuu, kun katsoo Terrence Malickin uutta elokuvaa Song to Song. Veteraaniohjaaja teki ennen elokuvia harvakseltaan ja hankki neron maineen elokuvilla Badlands (1973) ja Onnellisten aika (1978), joiden jälkeen hänellä oli peräti 20 vuoden tauko ennen seuraavaa ohjaustyötä Veteen piirretty viiva. Se palautti Malickin amerikkalaisten elokuvantekijöiden eturiviin, ja uusia ohjaustöitäkin on tullut yhä tiheämpään tahtiin. Perfektionistina tunnettu ohjaaja on alkanut suorastaan suoltaa elokuvia.

Vuoden 2011 The Tree of Life keräsi vielä ylistystä ja palkittiin Cannesin elokuvajuhlien Kultaisella palmulla, mutta To the Wonder (2012) ja Knight of Cups (2016) ovat enää harvojen mielestä neron työtä.

Uusi elokuva Song to Song on tekijänsä näköinen, mutta siinä on sama vika kuin kahdessa edellisessä Malickin elokuvassa. Ohjaaja tuntuu jääneen tyylinsä vangiksi. Song to Song on upeasti kuvattu ja runollinen elokuva, mutta se on kaikkea muuta kuin mestariteos.

Teksasin musiikkipiireihin sijoittuvassa elokuvassa on kaksi päällekkäistä rakkaustarinaa, joista molemmista kehkeytyy kolmiodraama. BV (Ryan Gosling) ja Faye (Rooney Mara) ovat nuoria musiikintekijöitä. Cook (Michael Fassbender) on häikäilemätön manageri, joka ryhtyy suhteeseen kauniin tarjoilijan (Natalie Portman) kanssa. Kuviota tulee hämmentämään Cate Blanchettin ja Bérénice Marlohen roolihahmot.

Elokuvassa piti olla mukana myös Christian Bale, mutta hänen jo kuvatut osuutensa leikattiin elokuvasta pois. Tuollaista ratkaisua Malick ei tehnyt ensimmäistä kertaa. Hän saa maineensa ansiosta elokuviinsa kenet haluaa, ja isot tähdetkin voivat päätyä leikkaamon lattialle, kun tarinan rakenne muuttuu prosessin edetessä.

Niminäyttelijöiden lisäksi cameorooleissa vilahtaa tunnettuja muusikoita kuten John Lydon, Patti Smith ja Red Hot Chili Peppersin tyyppejä. Lukuisista roolihahmoista ja erilaisista asetelmista ei kuitenkaan synny mitään erityisen kiinnostavaa. Song to Song on muodoltaan kaunis ja meditatiivinen, mutta se ei säväytä.

Malick tekee ehkä juuri sellaisia elokuvia, joita haluaakin tehdä. Hän ei tunnu välittävän siitä, mitä katsoja mahdollisesti ajattelee, mutta ei katsojakaan enää jaksa välittää, mitä Malick yrittää kertoa.

Jussi Huhtala