The Marksman

GENRE , ENSI-ILTA 26.02.2021 TÄHDET

Liam Neesonin uutukainen ei edes pyri keksimään pyörää uudelleen. Kaavamaista perusmättöä ja kostohommia patriotismin merkeissä.

Liam Neesonin vuodesta 1978 alkanut pitkä elokuvaura lähti yllättävään uuteen nosteeseen toimintatähtenä vuonna 2008, kun Pierre Morelin Taken yllätti laadullaan niin katsojat kuin kriitikotkin. Tuolloin 52-vuotiasta Neesonia pidettiin aivan liian vanhana toimintaelokuviin. Mutta niin vain vanha kettu yllätti ja irlantilaisesta komistuksesta koulittiin varsinainen toiminnan renessanssimies.

Takenin jälkeen on ilmestynyt iso määrä niin hyviä ja keskinkertaisia kuin kehnojakin toimintarainoja, jotka ovat harmillisen usein kuin samasta puusta veistettyjä. Neeson on koston enkeli, herrasmiestappaja ja rauhallinen joka tilanteen ihmemies macgyveri. Yrmeä vanha setämies kostaa milloin tyttären, pojan tai vaimon nimeen, joskus myös eläinten puolesta.

Neeson on jo useamman vuoden ajan sanonut lopettavansa toimintaelokuvissa näyttelemisen. Nyt olisi hyvä aika, The Marksman nimittäin on sataprosenttisen geneerinen, yllätyksetön ja kaavoihinsa kangistunut sunnuntaielokuva. Samaa kauraa oli viime vuonna julkaistu Honest Thief.

Tällä kertaa Neeson on jenkkilippua liehuttava arizonalainen merijalkaväen veteraani Jim. Hänen ranchinsa on aivan rajan tuntumassa, joten laittomat meksikolaiset rajanylittäjät ovat jo aivan liian tuttu näky surumieliselle miehelle.

Elämä on karua, ja ranchin lainamaksutkin ovat myöhässä. Jim on menettämässä tilansa pankin verenimijöille. Hän törmää kuitenkin yllättäen laittomasti rajan yli tulleisiin äitiin ja poikaan. Kaksikko anelee apua. Pian selviää miksi. Meksikolaisen huumekartellin miehet käynnistävät päättömän ammuskelun ja tappavat äidin. Jim ampuu kahinassa huumejengin pomon veljen.

Alkaa kissa ja hiiri -leikki, kun Jim pyrkii toimittamaan pojan elossa Chicagossa asuville sukulaisilleen. Kenen kantti kestää? Kuka jahtaa ja ketä?

The Marksman on kaavamainen ja yllätyksetön, todella turvallinen toimintaraina. Muutama kohtaus viihdyttää, mutta ikävä kyllä suurin osa elokuvan toimintakohtauksista on todella laiskasti tehty. Elokuva muuttuu alun jälkeen pitkäveteiseksi tie-elokuvaksi. Siinä vain ei ole jännitettä, eikä Neesonin tai meksikolaispojan kohtalosta jaksa välittää. Heistä ei tule mitään huulta heittäviä buddy-kaveruksia.

Ohjaaja Robert Lorenz on tunnettu lähinnä Clint Eastwoodin elokuvien tuottajana ja apulaisohjaajana. Ja sen huomaa. The Marksmanin päärooli on aivan varmasti kirjoitettu alunperin Clintille. Clint on ehkä hylännyt käsikirjoituksen, joten sitä on tarjottu seuraavaksi parhaalle jäyhälle jököttäjälle, Neesonille.