The Whale

Brendan Fraser tekee huikean paluun Darren Aronofskyn lempeän julmassa uutuudessa. (Ikäraja K-12)

2.3.2023 19:02
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 03.03.2023

Darren Aronofsky on erikoistunut voimakkaisiin, synkkiin ja jopa julmiin tarinoihin. Hänen viimeisin elokuvansa, vuoden 2017 Mother! oli haastava jopa Aronofskyn mittapuulla. Hän käsittelee myös usein erilaisia riippuvuuksia ja pakkomielteitä.

Ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi Aronofsky on tuntenut vetoa The Whale -näytelmää kohtaan. Se kertoo sairaalloisesti ylipainoisesta Charliesta. Hänen tilansa pitää häntä asuntonsa, käytännössä jopa sohvansa vankina. Vaihtelua tuo lähinnä hänen sairaanhoitajanaan toimiva ystävä Liz (Hong Chau, The Menu), joka yrittää patistaa Charlieta sairaalaan, koska muuten tällä ei ole paljon elinpäiviä jäljellä.

On ironista, että Charlieta tappavan sairaustilan lääketieteellinen nimitys suomeksi on sydämen vajaatoiminta. Vähemmän fyysisellä tasolla puhuttuna Charlien sydän osoittautuu hyvin laajaksi. Hän toimii verkon välityksellä äidinkielen opettajana, joka rohkaisee oppilaitaan ilmaisemaan itseään kirjoituksissaan. Kun Charlie ilman Lizin kommenttejakin tietää kroppansa olevan pettämässä, hän yrittää luoda yhteyttä teini-ikäiseen tyttäreensä (Sadie Sink, Stranger Things). Petetyksi itsensä tunteva Ellie on kuitenkin rakentanut ympärilleen kovan ja julman piikikkään kuoren. Charlie uskoo silti, että kaikisssa ihmisissä on jotain hyvää.

Hiljalleen kuitenkin selviää, että kaikkia ohjaa tuska. Jopa Charlien ja Lizin ystävyyttä on muokannut yhteinen trauma. Edes Charliesta pelastuskohteen ottava ovelta ovelle kulkeva nuori käännyttäjä ei ole vapaa pelosta ja kivusta, vaikka hänellä on käytettävissään taivaallinen Sudenpentujen käsikirja. Samalla kaikkien osalta hämärtyy hyvyyden ja julmuuden raja: hyvillä aikomuksillakin voi satuttaa.

Vuosien ja vuosien takainen toiminta- ja komediatähti Brendan Fraser tekee uskomattoman paluun Charliena. Jotkut ovat pitäneet ongelmallisena sitä, että rooliin on kiinnitetty näyttelijä, joka ei ole ylipainoinen tai homoseksuaalinen. The Whale ei kuitenkaan ole elokuva syömishäiriöstä, vaan ihmisestä, joka on niin empaattinen muita kohtaan, ettei pysty ravistautumaan irti itse itseensä kohdistamasta inhosta ja säälistä. Se tekee muita kohtaan armollisesta Charliesta kiehtovasti ristiriitaisen hahmon. Hän on se rakastamansa kirja-arvion tylsä kohta, jonka tarkoitus on suojella muita surulta.

Samuel D. Hunter on sovittanut käsikirjoituksen omasta näytelmästään onnistuneesti. Aronofskyn ohjauksen myötä käytännössä yhteen huoneeseen sijoittuvan tarinan näyttämöllisyys häiritsee vain muutamaan otteeseen, kun ihmisiä tulee ja menee lausumassa vuorosanojaan. Tilan ja hahmojen rajallisuus on varmaan myös hillinnyt Aronofskyn pahimpia eksentrisyyksiä.

Hunter on ladannut tekstiinsä omia lapsuudentraumojaan, ja sen huomaa. Suomalainen katsoja ei (onneksi) aivan täysillä pääse sisälle amerikkalaisten hahmojen maailmaan, jossa uskonnollisuus on oleellisempi osa minuutta ja Raamatulla voidaan lyödä paljon laajemmin ja voimakkaammin kuin näillä leveysasteilla.

Jouni Vikman

The Whale -elokuvan traileri

Lisää luettavaa