Oli mukava kuulla, että ohjaaja Guy Ritchie ja näyttelijä Jason Statham tekevät yhteisen toimintaelokuvan. Ja mikä parasta, Wrath of Man on lajissaan mitä mainioin: juuri sellaista, mitä molemmilta parhaimmillaan odottaa.
Ritchie ja Statham tekivät molemmat läpimurtonsa vuonna 1998, kun Puuta, heinää ja muutama vesiperä ilmestyi. Sittemmin molemmat britit ovat luoneet Hollywoodissa menestyneen uran, johon on kuulunut nousuja ja laskuja.
Statham on pysytellyt lähinnä toimintaelokuvissa, ja vaikea häntä muihin on kuvitellakaan. Ritchie on sen sijaan laajentanut skaalaansa räjähtävistä rikoselokuvista Disneyn Aladdiniin ja Kuningas Arthur -seikkailuun Legend of Sword.
Toissa vuonna Ritchie palasi juurilleen toimivalla rikoskomedialla Gentlemen. Wrath of Man on tavallaan jatkoa samassa lajityypissä, vaikka nyt kyseessä on huomattavasti synkempi tarina.
Wrath of Man perustuu ranskalaiseen vuoden 2004 rikoselokuvaan Le Convoyeur, mutta sehän on selvää, että kun on Ritchien kaltainen elokuvantekijä asialla, niin ei tehdä mitään yksi yhteen -uudelleenfilmatisointia. Wrath of Man on Ritchien tyylille uskollinen elokuva, jossa on nokkelaa dialogia, kovaotteista toimintaa ja kekseliästä kameran käyttöä.
Elokuvassa on myös useampi yllättävä käänne, jotka on parempi jättää paljastamatta. Sen verran tarinasta voi kuitenkin kertoa, että keskiössä on rahalähetysten autokuljetuksista vastaava firma, joka heti alussa joutuu ryöstön kohteeksi. Ryöstö on juonen kannalta tärkeä, ja siihen palataan vielä useaan kertaan eri näkökulmista.
Rahakuljetusfirmaan pestautuu turvamieheksi Stathamin esittämä mies, joka saa työpaikalla lempinimen H. Vaikka hän pääsee työhön suorittamalla vaadittavat testit vain rimaa hipoen, on katsojalle alusta asti selvää, että nyt ei ole kyseessä mikä tahansa stevariksi hakeutuva tyyppi. Pian hän osoittaakin olevansa yhtiölle kultaakin kalliimpi.
Wrath of Man ei ole täydellinen elokuva. Se on paikoin kliseinen sekä hahmoiltaan että kerronnaltaan. Mutta pienet puutteet on helppo antaa anteeksi, koska suurimman osan ajasta elokuva toimii pahuksen hyvin. Tarinan kronologia hyppelehtii onnistuneesti, ja siitä rakentuu yllätyksellinen kokonaisuus. Toimintakohtaukset on toteutettu vetävästi ja hyvällä tyylitajulla. Christopher Bensteadin uhkaava musiikki on loistava tunnelmanluoja.
Jason Statham tuntuu aina toistavan samantyyppisen toimintaroolin. Tällä kertaa se ei haittaa lainkaan. Stathamille kirjoitettu dialogi on vähäistä – paikoin pelkkää murahtelua – mutta hän tekeekin roolin karismallaan ja olemuksellaan.
Ei ole sattumaa, että Stathamista on tullut toimintaelokuvien tähti. Hän ei ole pelkkä kovanaamainen tappelija, vaan hänen persoonassaan on jotain, mistä on helppo pitää. Siitäkin huolimatta, että tällä kertaa kyseessä on harvinaisen armoton tyyppi.
Sivurooleissakin on hyviä roolivalintoja. Mindhunter-sarjasta tuttu Holt McCallany nähdään H:n mutkattoman esimiehen roolissa. Scott Eastwood muistuttaa vuosi vuodelta yhä enemmän isänsä Clintin oloista kivikasvoa – siis hyvällä tavalla.
Jos etsii korona-ankeuteen viihdyttävää ja tyylitajulla tehtyä toimintaelokuvaa, Wrath of Mania on helppo suositella. Ja nimenomaan valkokankaalta, mikäli se vain on mahdollista. Tässä elokuvassa käytetään kaikkia ison valkokangaselokuvan osa-alueita sen verran taidokkaasti, että ei kannata odottaa kotiteatterijulkaisua.
Jussi Huhtala