Dustin Hoffman (s. 1937) on näytellyt elokuvissa kuudella eri vuosikymmenellä. Miehuuskoe-elokuvalla vuonna 1967 käyntiin lähtenyt näyttävä elokuvaura on tuonut mukanaan menestystä, arvostusta ja kaksi Oscar-palkintoa.
Lääkärin uraa alun perin suunnitellut Hoffman ei näytä klassiselta elokuvatähdeltä, mutta hänen salaisuutensa onkin jokamiesmäinen olemus, joka yhdistyy omaleimaiseen valkokangaskarismaan ja laajaan skaalaan.
Tänä vuonna Hoffman tekee uuden aluevaltauksen, kun hänen ensimmäinen pitkä ohjaustyönsä Kvartetti saapuu teattereihin. Hoffman ei itse näyttele elokuvassa vaan on keskittynyt ohjaukseen. Ronald Harwoodin menestysnäytelmään perustuva draamakomedia kertoo iäkkäistä muusikoista, jotka viettävät eläkepäiviään taiteilijoille tarkoitetussa vanhainkodissa.
Hoffmanin tuoreen ohjaustyön kunniaksi esittelemme hänen näyttelijäuransa parhaat roolityöt. Hoffman on tehnyt kymmeniä hyvin erilaisia elokuvarooleja, joten listan ulkopuolelle jäi väistämättä monia hienoja töitä.
Teksti: Jussi Huhtala
10. Presidentin miehet (1976)
Tositapahtumiin perustuva Presidentin miehet kertoo kahdesta toimittajasta, jotka pääsevät kiinni kaikkien aikojen juttuun. Watergate-rakennuksessa sijaitsevaan toimistoon tehdään murto. Taustalta paljastuu salaliitto, jonka jäljet vievät Valkoiseen taloon. Skandaali johti presidentti Nixonin eroon. Carl Bernstein ja Bob Woodward saivat tutkimuksistaan Pulitzer-palkinnon.
Bernsteiniä esittävä Robert Redford kuului elokuvan taustavaikuttajiin. Hän hankki Bernsteinin ja Woodwardin kirjan oikeudet ja näytteli Woodwardin osan. Redford oli tuon ajan suurimpia tähtiä, ja hänen rinnalle haluttiin vastaavan luokan näyttelijä, koska toimittajakaksikon piti olla tasavertainen työpari. Redford tapasi Dustin Hoffmanin koripallo-ottelussa ja tarjosi tälle Bernsteinin roolia. Syntyi hieno yhdistelmä poliittista jännityselokuvaa ja kuvausta tutkivasta journalismista.
9. Pieni suuri mies (1970)
Arthur Pennin (Bonnie ja Clyde) ohjaama Pieni suuri mies on omaperäinen lännenelokuva, jossa Hoffmanilla on poikkeuksellisen haastava rooli. Elokuvan alussa hänen roolihahmonsa Jack Crabb on 121-vuotias vanhus, joka muistelee värikästä ja uskomatonta elämäänsä. Sata vuotta aiemmin Crabb kasvoi intiaanien parissa, tutustui revolverisankari Wild Bill Hickockiin ja palveli kenraali Custerin joukoissa – tai niin hän ainakin väittää.
Pieni suuri mies kattaa laajan ajallisen kaaren. Moni-ilmeinen Hoffman on yhtä uskottava nuorukaisena ja yli satavuotiaaksi maskeerattuna. Elokuva on kaiken lisäksi mainio satiiri. Pieni suuri mies edusti 1970-luvulla uudenlaista westerniä, jossa intiaaneja kuvattiin oikeina ihmisinä ja valkoinen mies edustaa aggressiivista hyökkääjää. Elokuvassa voi nähdä viittauksia sekä hippiliikkeeseen että Vietnamin sotaan.
8. Wag the Dog (1997)
Barry Levinsonin (Sademies) ohjaustyössä Wag the Dog Hoffmanin rinnalla näyttelee toinen valkokangaslegenda Robert De Niro. Hoffman on kuitenkin elokuvan muistettavin näyttelijä, ja hän saikin elokuvatuottaja Stanley Motssin roolista Oscar-ehdokkuuden.
Yhdysvaltain presidentti sekaantuu seksiskandaaliin juuri vaalien alla. Tilannetta selvittämään palkataan De Niron esittämä poliittinen konsultti, joka neuvoo kääntämään äänestäjien huomion toisaalle. Kun ulkopoliittista kriisiä ei sillä hetkellä ole tarjolla, niin sellainen tehdään. Hoffmanin esittämän Motssin avulla lavastetaan televisiouutisia varten otoksia Yhdysvaltain ja Albanian välille syntyneestä kuvitteellisesta sotatilasta. Elokuva sai uusia ulottuvuuksia pian ilmestymisensä jälkeen, kun Bill Clinton joutui oikeaan seksiskandaaliin ja lähetti samoihin aikoihin sotajoukkoja maailmalle.
7. Keskiyön cowboy (1969)
Keskiyön cowboyn päähenkilö on Jon Voightin esittämä nuorimies Joe. Pienempää mutta tarinan kannalta yhtä lailla merkittävää roolia esittää Hoffman. Molemmat näyttelijät saivat rooleistaan Oscar-ehdokkuudet.
Joe lähtee kotikonnuiltaan Teksasista New Yorkiin tarkoituksenaan tarjota seksipalveluja varakkaille naisille mutta joutuu kohtaamaan kylmän reaalitodellisuuden. Joe tapaa Hoffmanin esittämän kulkurin Ratso Rizzon, joka huijaa tältä ensin rahat, mutta myöhemmin miesten välille syntyy erikoinen ystävyyssuhde. Hoffmanin esittämä tuberkuloosista kärsivä nuhjuinen Ratso on komean cowboyn täydellinen vastakohta.
Runollisen surumielinen tarina aiheutti ilmestyessään kohua rohkeilla teemoillaan, ja sille lätkäistiin pahamaineinen X-rated- eli K18-leima. Se ei kuitenkaan estänyt Keskiyön cowboyta voittamasta parhaan elokuvan Oscaria.
6. Lenny (1974)
Stand up -koomikko Lenny Bruce (1925–1963) oli suorapuheinen esiintyjä, joka käsitteli ohjelmistossaan monenlaisia yhteiskunnan tabuja kuten seksuaalifantasioita ja rotukysymyksiä. Suoraviivainen kielenkäyttö johti useisiin pidätyksiin ja oikeusjuttuihin, kun Brucea syytettiin epäsiveellisyydestä. Tinkimätön mutta itsetuhoista elämää viettänyt koomikko kuoli ennenaikaisesti huumeiden yliannostukseen.
Musikaalien erikoismiehenä tunnetun Bob Fossen (Cabaret, Syke ei sammu) elokuva on vuosien varrella jäänyt pimentoon mutta aivan syyttä. Hoffman esittää sekä näyttämöllä että yksityiselämässään ristiriitaisia tunteita herättänyttä Lennyä vivahteikkaasti ja suurella tunteella. Brucen elämäntarinan vaiheet esitetään uskottavaan dokumentaariseen tyyliin. Tyylikkäästi mustavalkoisena kuvattu elokuva sai kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista Hoffmanille tuli yksi. Elokuva jäi kuitenkin kokonaan ilman pystejä.
5. Kramer vastaan Kramer (1979)
Avioerodraama Kramer vastaan Kramer toi Hoffmanille hänen uransa ensimmäisen Oscarin. Palkinto tuli neljännellä yrittämällä. Hoffmanin esittämä Ted Kramer on menestyvä mainostoimiston johtaja, jonka vaimo ottaa täysin yllättäen avioeron. Ted joutuu pienen Billy-poikansa kanssa kahden. Työnarkomaanista yksinhuoltajaksi siirtyminen ei suju ongelmitta. Yritysmaailmassa kaikkia lankoja käsissään pitelevä Ted on kasvatusrutiineissa täysin neuvoton. Vähitellen Tedin ja Billyn arki alkaa sujua, mutta sitten ex-vaimo palaa näyttämölle ja alkaa vaatia Billyn huoltajuutta.
Sympaattisessa ja humaanissa elokuvassa tunnutaan ymmärtävän avioeron kaikkia osapuolia. Hoffmanin Oscar-palkinnon lisäksi Robert Bentonin ohjaustyö sai neljä muuta pystiä. Se palkittiin vuoden 1979 parhaana elokuvana. Benton sai Oscarit ohjauksesta ja käsikirjoituksesta, ja Meryl Streep palkittiin parhaasta naispääosasta.
4. Maratoonari (1976)
”Onko se turvallista”, kysyy natsirikollinen Szell (Laurence Olivier) tuoliin sidotulta Babelta (Hoffman).
Kun Babe ei tiedä vastausta kryptiseen kysymykseen, seuraa yksi elokuvahistorian mieleenjäävimpiä ja karmivimpia kohtauksia, kun sadistinen Szell kiduttaa Babea hammaslääkärin instrumenteilla.
Hyytävästi näyttelevä Olivier sai Maratoonarista Oscar-ehdokkuuden, mutta John Schlesingerin (Keskiyön cowboy) trillerin sydän on sympaattinen opiskelija Babe. Juoksua harrastava nuorukainen joutuu agenttiveljensä kautta keskelle vainoharhaista jännitysnäytelmää, jossa kehenkään ei voi luottaa. Hoffman tekee yhden uransa muistettavimmista rooleista, ja siinä häntä auttaa erityisen kekseliäs käsikirjoitus. Maratoonari ilmestyi samana vuonna kuin toinen listan elokuva Presidentin miehet. Molemmat on käsikirjoittanut maineikas William Goldman (Butch ja Kid, Prinsessan ryöstö, Piina).
3. Tootsie (1982)
Mikäs sen hauskempaa kuin mekkoon pukeutuva mies! Ainakin se on komedian kestoaihe, josta on saatu aikaan eritasoisia lopputuloksia Piukoista paikoista Ed Woodin Glen or Glendaan. Tootsie on lajityypin parhaimmistoa. Hoffman tekee unohtumattoman roolin newyorkilaisnäyttelijänä, joka etsii epätoivoisesti töitä. Viimeisenä keinona hän vetää meikit naamaan, hameen ylle ja pyrkii naisrooliin saippuasarjaan.
On vaikea kuvitella parempaa miestä nimirooliin kuin Hoffman. Lisäksi hänen tukenaan on loistava näyttelijäkaarti, johon kuuluvat Jessica Lange, Bill Murray ja Charles Durning. Sydney Pollackin ohjaama elokuva ei ole pelkästään sujuva komedia, vaan se tarjoaa myös terävää kommentointia sukupuolirooleista.
Tootsie sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta mutta pystejä tuli lopulta vain yksi, jonka sai Lange parhaasta naissivuosasta.
2. Miehuuskoe (1967)
Miehuuskoe oli Hoffmanin ensimmäinen varsinainen elokuvarooli, ja siitä irtosi saman tien Oscar-ehdokkuus parhaasta miespääosasta. Mike Nicholsin ohjaamasta elokuvasta tuli muutenkin välitön klassikko, josta on jäänyt Hoffmanin roolisuorituksen lisäksi elämään myös Simon & Garfunkelin musiikki.
Hoffman oli kuvausten aikoihin kolmikymppinen, mutta hänen roolihahmonsa on kymmenen vuotta nuorempi ujonpuoleinen opiskelijanuorukainen nimeltä Benjamin Braddock. Varakkaan perheen pojalla on on elämä edessä, mutta hän ei oikein tiedä mitä sillä tekisi. Benjaminin isän liiketuttavan vaimo, rouva Robinson (Anne Bancroft) viettelee nuorukaisen. Kuvio monimutkaistuu, kun Benjamin kiinnostuu rouva Robinsonin tyttärestä.
Miehuuskoe edusti 1960-luvun Hollywoodissa erilaista komediaa, jossa näkyi vaikutteita brittielokuvista kuten Tom Jones – hulivilihurmuri (1964) ja Alfie – naisten viettelijä (1966). Mike Nichols palkittiin ohjaus-Oscarilla, mutta Hoffman sai vielä jäädä odottamaan vuoroaan.
1. Sademies (1988)
Sademiehessä näyttelee kaksi suurta tähteä: Tom Cruise ja Dustin Hoffman. Cruise vaikuttaa aluksi elokuvan päähenkilöltä, mutta hän jää täysin Hoffmanin varjoon. Cruisen esittämä itsekeskeinen nuori juppi saa kuulla, että hänen isänsä on kuollut ja jättänyt mittavan perinnön. Hänen pettymyksekseen perinnön suurin saaja onkin isoveli Raymond, jota Hoffman esittää.
Raymond on autistinen, ja häntä on pidetty vuosia laitoshoidossa. Raymond on jäänyt henkisesti lapsen tasolle, mutta toisaalta hänellä on myös hämmästyttäviä kykyjä. Puhelinluettelon ulkoa oppiminen ei ole homma eikä mikään, ja neliöjuuret hän ilmoittaa taskulaskimen nopeudella. Hän on myös epänormaalin jääräpäinen. Jos hänen rutiineihinsa kajotaan, siitä ei hyvää seuraa.
Toisen Oscarinsa roolista saanut Hoffman esittää Raymondia lähes ilmeettömästi, mutta silti mukana on herkkyyttä ja syvyyttä. Autistisuudestaan huolimatta Raymond on omalla tavallaan älykäs ja hauska, ja siinä onkin roolisuorituksen ydin.