Baltasar Kormákurin verinen vala julkaistiin vihdoinkin

Menestyksekkään uran näyttelijänä tehnyt Baltasar Kormákur menetti kykynsä olla kameran edessä. The Oath -elokuvassa käsikirjoittaja, -ohjaaja, -tuottaja ja kohta oman elokuvastudion johtaja on kameran edessä kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Juuri dvd:llä ilmestynyt The Oath -elokuva alkaa verisenä pumppaavasta sydämestä leikkaussalissa. Menestyvällä sydänkirurgi-Finnurilla on pieni tytär ja kaunis vaimo, mutta myös 18-vuotias Anna-tytär aiemmasta avioliitosta. Tämä rakastaa huumevälittäjänä toimivaa Ottaria ja on itsekin huumekoukussa. Isä haluaa vapauttaa tyttärensä tästä kierteestä. Ja siitä alkaa seikkailu.

Finnurilla on elokuvassa fyysisesti ja psyykkisesti vaativa osa. Finnur kamppailee toisaalta tyttären pelastamisen ja toisaalta lääkärinä häntä sitovan Hippokraten valan välissä. Ohjaaja Baltasar Kormákur näyttelee Finnurina ensi kertaa kahdeksaan vuoteen kameran edessä ja samalla omassa ohjauksessaan.

– Tarina on niin tavallista islantilaista arkea. Yksi nuoruuden kaverini ajautui aikanaan huumevälittäjäksi, ja hänen elämänkohtalonsa muistuttaa Ottarin kohtaloa. Täällä, kuten varmaan muuallakin, ihmiset esimerkiksi joutuvat pakenemaan kotoaan, kun joku perheenjäsen ajautuu rikollispiireihin. Tämä vain valitettavasti on nykypäivän arkea, Kormákur kertoo Lyypekissä.

Episodi tapasi Kormákurin vuoden 2016 Lyypekin elokuvafestivaaleilla, missä hän oli esittelemässä The Oath -elokuvaansa. Tuottamisen, ohjaamisen ja näyttelemisen lisäksi hän on myös elokuvan toinen käsikirjoittaja yhdessä Olafur Egilssonin kanssa.

Nyt viisikymppinen Kormákur valmistui näyttelijäksi Islannin taideakatemiasta jo vuonna 1990 ja sai välittömästi kiinnityksen maan kansallisteatteriin. Seitsenvuotisen teatteriajan jälkeen elokuva alkoi kuitenkin kiinnostaa nuorta miestä.

– Näyttelijänä aloin kiinnostua linsseistä ja tarkkailla ohjaajien ja kameramiesten työskentelyä, kun kollegat lepäilivät tai juhlivat, Kormákur sanoo.

Vuonna 2000 valmistui Kormákurin kirjoittama, ohjaama ja tuottama 101 Reykjavik -elokuva, jossa hän myös näytteli pääosan. Elokuva sai kansainvälistä menestystä ja palkittiin muun muassa Torontossa.

– Jos 1990-luvulla halusi runsaan 300 000 asukkaan Islannissa tehdä elokuvan, oli pakko tehdä paljon ja myös tuottaa se itse. Käsikirjoittaminen, ohjaaminen ja tuottaminen olivat kuitenkin poissa näyttelemisestä. Yhtäkkiä en enää halunnut näytellä. Yksinkertaisesti menetin kykyni olla kameran edessä, Kormákur myöntää.

Hollywoodin kova hinta

Menestystä elokuvantekijänä Kormákurille tuli myös Yhdysvalloissa.

– Sitten tuli Everest [kuva yllä] ja kaikki Hollywood-jutut. Sorry, all that crap! Taloudellinen menestys ei korvannut sitä, että jouduin olemaan erossa perheestäni, takaisin Islantiin kotiutunut Kormákur sanoo ja sukii otsalle valuvia hiuksiaan.

Nyt Kormákurilla on oma tuotantotoimisto sekä erikoistehosteisiin keskittyvä yritys ja paljon työntekijöitä. Äskettäin hän on hankkinut läheltä Reykjavikia ison teollisuuskiinteistön, johon valmistuu oma studio. Kormákur alkaakin muistuttaa vanhanaikaista Hollywood-studiopomoa, jolla on paljon valtaa.

– Kun käsikirjoittaa, ohjaa, tuottaa ja näyttelee, menettää kontrollin ellei ympärillä ole luotettavia ihmisiä, Kormákur tunnustaa.

Hän tekee nykyisin myös tv-sarjoja. Maailmalla menestynyt ja meilläkin katsojia on koukuttanut Loukussa-sarja. Se oli ohjelmistossa myös Lyypekissä. Vuonna 2016 ennätysyleisömäärän keränneellä festivaalilla oli näet ensi kertaa oma osionsa tv-sarjoille.

– Tv-sarjat ja elokuva ovat nykyisin hyvin samanlaisia. Ihmisillä on kotona suuret screenit ja hyvä äänentoisto. Islantilainen elokuva ei koskaan saa ulkomaisessa teatterilevityksessä yhtä paljon katsojia kuin tv-sarja. Siksi sarjojen teko onkin houkuttavampaa. Jo kauan sitten sanoin, että elokuva tulee hieman raskassoutuisempana perässä sinne minne musiikissa jo mennään, ja näin on käynyt.

Kormákur tunnustaa, etteivät tv-sarjat kuitenkaan koskaan olleet hänen suunnitelmissaan, kuten ei paljon muukaan, mutta paljon on vain tapahtunut.

– Eipä ollut suunnitelmissa lapsentekokaan, mutta nyt niitä on jo viisi, suurperheen isä naurahtaa.

Tukea nuorelle luovuudelle

Islantilainen elokuva on viime vuosina ollut kovassa nousussa, ja se on näkynyt Lyypekissäkin. Vuonna 2015 siellä palkittiin lampuriveljeksistä kertova Pässit ja myös Virgin Mountain. Sitä edellisenä vuonna pääpalkinto meni niin ikään islantilaiselle Life in a Fishbowl -elokuvalle. Myös vuonna 2016 Lyypekin festivaalin pääpalkinto meni Islantiin, 34-vuotiaalle ohjaaja-tuottaja Guðmundur Arnar Guðmundssonille hänen ensimmäisestä pitkästä elokuvastaan Heartstone [kuva yllä].

– Rahoitusjärjestelmämme tukee elokuvaa, mutta ei likimainkaan samassa suhteessa kuin esimerkiksi Tanskassa, Kormákur myöntää.

– Onneksi nykyinen koulujärjestelmämme antaa opiskelumahdollisuuksia nuorille tasapäisesti. Islannissa on paljon luovia nuoria, ja heitä pitäisi tukea luovalle alalle. Ja luovasta työstä on myös saatava toimeentulo. On väärin, että luovasti lahjakkaan nuoren tarvitsee opiskella lääkäriksi pärjätäkseen elämässä.

Teksti: Sirpa Norri, Lyypekki

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut