Elokuvien erikoisversiot katoavat kuin tuhka tuuleen – Steven Spielberg muokkasi E.T:n uuteen uskoon, ja sitä hän nyt katuu

Elokuvahistoria pitää sisällään lukuisia erikoisversioita, jotka ovat aikojen saatossa kadonneet kuin tuhka tuuleen. Minne ne hävisivät ja mitä ne pitivät sisällään? Tutustumme nyt muutamien tunnettujen elokuvien vähemmän tunnettuihin versioihin ja selvitämme, ovatko ne metsästämisen arvoisia.

8.5.2023 09:50

Elokuvien versioviidakko on tiheä kuin mikä. Se myös kätkee sisäänsä useita unohdettuja tapauksia, erikoisversioita, joita ei striimipalveluista näe tai joita ei ole julkaistu enää vuosikymmeniin fyysisinä tallenteina.

Ovatko nuo erikoisversiot kuitenkaan edes muistamisen arvoisia? Tarjoavatko ne elokuvan faneille jotain merkittävää tai näkemisen arvoista? Puhalletaan pölyt vanhoista laserdisc- ja dvd-levyistä ja otetaan asiasta selvää!

Katumuksesta kadotukseen: se erikoisempi E.T. – The Extra-Terrestrial

Vuoden 1982 kesällä Yhdysvaltojen ja joulun alla Suomen valkokankaat valloittanut E.T. – The Extra-Terrestrial kipusi aikansa kaikkien aikojen katsotuimmaksi elokuvaksi. Kun rakastetun elokuvan 20-vuotisjuhlapäivä alkoi lähestyä, ryhtyi ohjaaja Steven Spielberg tuumasta toiseen. Hän halusi korjata elokuvastaan muutaman häntä häirinneen seikan ja lisätä siihen pari aikoinaan leikkaamon lattialle jäänyttä kohtausta.

Vuoden 2002 Special Edition (20th Anniversary Edition) oli 120 minuutin pituudellaan noin viisi ja puoli minuuttia alkuperäistä teatteriversiota pidempi. Sen muutokset alkavat heti ensimmäisestä kohtauksesta, jossa E.T. ja hänen avaruusaluksensa on vaihdettu digitaalisiksi pikseleiksi. Nimihahmoa ei sentään ole koko elokuvan pituudelta vaihdettu digitaaliseksi, mutta kasvopiirteitä ja suun liikkeitä on ehostettu tietokoneella aina silloin tällöin. Kaikki digitaaliset muutokset ovat sinänsä ironisia, sillä elokuvan alkuperäiset visuaaliset tehosteet palkittiin aikanaan Oscarilla.

31. minuutin kohdalla nähdään kokonaan uusi, noin kaksi ja puoli minuuttia kestävä kohtaus. Sinänsä mainiossa hetkessä Elliott (Henry Thomas) opettaa kylpyhuoneessa uudelle ystävälleen arkisia asioita. Lopulta E.T. pulahtaa kylpyyn.

Ensimmäinen näyte Spielbergin varovaisuudesta kuullaan 63. minuutin kohdalla. Maryn (Dee Wallace) Elliottille huutama lause ”You are not going as a terrorist!” on vaihdettu muotoon ”You are not going as a hippie!” Ilmeisesti syyskuun 11. päivän tapahtumat painoivat ohjaajan mielessä vielä liikaa.

Kokonaan uutta materiaalia nähdään jälleen 70. minuutin kohdalla. Halloween-kohtausta on pidennetty 50 sekunnilla ja sen aikana autolla ajava Mary etsii lapsiaan. Tämä lisäys on sinänsä täysin turha.

Spielbergin arasta sensitiivisyydestä johtuen Special Editionin kontroversiaalisimmat muutokset nähdään 103. minuutista alkaen. Pikkupoikia ja E.T.:tä jahtaavien agenttien käsissä olleet aseet ovat vaihtuneet radiopuhelimiksi. Muutos ei ainoastaan kuulosta hassulta se myös näyttää siltä. Kaupan päälle pari lyhyttä lähiotosta aseista on leikattu kokonaan pois.

Vuonna 2011 Spielberg katui Special Editionin muutoksia. Hän myönsi, että ne olivat virhe ja että jatkossa nähtäisiin ainoastaan elokuvan alkuperäinen 115-minuuttinen teatteriversio. Hän myös vannoi, ettei yhteenkään hänen ohjaamaansa elokuvaan tehtäisi enää mitään digitaalisia hienosäätöjä tai muita muutoksia. Tämähän tosin sitten osoittautui vuosikymmentä myöhemmin puppupuheeksi digitaalisesti korjattujen Indiana Jones -elokuvien (1981–1989) 4K-versioiden ja Tappajahain (1975) 3D-konversion myötä. Joka tapauksessa E.T:n erikoisversion matka täydelliseen katoamiseen on alkanut.

1990-luvun Wyatt Earp -tulkinnat, osa 1

Ennen 1990-luvun puoliväliä nähtiin valkokankailla kaksi saman tarinan kertovaa länkkäriä. Ensin valmistunut Kurt Russellin ja Val Kilmerin tähdittämä Tombstone (1993) kahmi lippukassoilla seuraajansa huomattavasti paremmat tuotot.

Wyatt Earpin ja tämän ”possen” legendan kertovan Tombstonen tuotanto oli sotkuinen helvetti. Kun kuvaukset olivat kestäneet kuukauden, sai ohjaaja-käsikirjoittaja Kevin Jarre potkut. Häntä tuuraamaan tuli vain kahden päivän valmistautumisajan saanut George P. Cosmatos. Kun studio (Hollywood Pictures) ei joustanut menetetyistä kuvauspäivistä, otti päätähti Russell suitset käsiinsä. Käytännössä hän ohjasikin elokuvan, vaikkei häntä – ilmeisesti omasta tahdostaan johtuen – olekaan tästä työstä kreditoitu.

Tombstone: Men in black hat.

Jouluna 1993 130-minuuttisena teatteriversiona saapuneesta Tombstonesta julkaistiin vuonna 2002 135-minuuttinen Director’s Cut. Tässä tapauksessa ”ohjaajan versio” on tosin varsin ironinen ilmaus.

Director’s Cutin ensimmäinen lisäys tulee 64. minuutin kohdalla. Lähes kaksiminuuttisessa synkkätunnelmaisessa kohtauksessa Wyatt (Russell) saa selville mustasukkaisuuden vallassa elävän Mattien (Dana Wheeler-Nicholson) opiaattiriippuvuudesta.

Kun 88. minuutin kohdalla biljardia pelaavaa Morgania (Bill Paxton) ammutaan selkään, on kohtausta hidastettu Director’s Cutissa enemmän. Teatteriversiossa hidastus kestää 15 sekuntia, mutta ohjaaja halusi venyttää sen yhdeksääntoista.

Kolme minuuttia edellisen muutoksen jälkeen tulee 46-sekuntinen lisäys, jossa hiessä kylpevä Doc (Kilmer) toistaa Samuel Taylor Coleridgen kirjoittaman Kubla Khan -runon säkeitä. Kolmisen minuuttia tämän jälkeen Doc tekee lähtöä hieman yli minuutin kestävässä uudessa kohtauksessa. Docin vaimo Kate (Joanna Pacula) yrittää estää miestään tässä epäonnistuen. Kiivaalla dialogilla sävytetty kohtaus selventää, miksi Katea ei näy enää loppuelokuvan aikana; teatteriversiossa asia jää täysin mysteeriksi.

Director’s Cutin viimeinen lisäys tulee 107. minuutin hujakoilla. 77 sekuntia McMastersin (Michael Rooker) ja Ringon (Michael Biehn) välistä dialogia sisältävä hetki näyttää McMastersin kohtalon hetket.

Tombstonen pidennetty ohjaajan versio ampuu kovilla, vaikkei lisäminuutteja monta olekaan. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja teatteriversiota hitusen parempi julkaisu, ja onkin harmi, että tämä on jäämässä pelkäksi muistoksi. Syystä tai toisesta vain teatteriversio on kääntynyt teräväpiirtomuotoon.

1990-luvun Wyatt Earp -tulkinnat, osa 2

Puoli vuotta Tombstonen jälkeen eli kesällä 1994 teattereihin saapunut Wyatt Earp kertoi tutun tarinan omalla tyylillään. Lawrence Kasdanin ohjaama ja Kevin Costnerin tähdittämä elokuva oli eeppisempi ja ennen kaikkea elämäkerrallisemmin rakennettu.

Huikeat 191 minuuttia kestävä teatteriversio menestyi huonosti, ja leffasta tuli taloudellinen floppi. Kasdan oli kuitenkin tyytyväinen elokuvan leikkaukseen. Tästä huolimatta hän piti myös muutamista pois jätetyistä hetkistä niin paljon, että vuotta myöhemmin ilmestynyt Expanded Edition venyi 212-minuuttiseksi. Pidennetyn version julkaisun yhteydessä hän kuitenkin painotti, että kyseessä ei ole Director’s Cut vaan ainoastaan erikoisversio elokuvan faneille.

Expanded Editionissa nähdään ensimmäinen lisäys jo vähän yli viidentoista minuutin jälkeen. Lähes kolmeminuuttisessa lisäyksessä nuori Wyatt (Ian Bohen) ohjastaa vankkureita yön pimeydessä samalla tulevaisuuttaan ajatellen. Tämän jälkeen kohtaus vaihtuu toiseen, jossa vankkuriryhmä on keskeyttänyt etenemisen hurjan hiekkamyrskyn takia.

Puolen tunnin kohdalla Urilla (Annabeth Gish) kertoo Wyattille (Costner) pelkäävänsä, että naimisiin meneminen tarkoittaa muuttoa pois Missourista. Rauhallinen kohtaus kestää puolitoista minuuttia.

Hieman edellistä lisäystä myöhemmin tulee jälleen puolitoista minuuttia uutta materiaalia. Tässä tapauksessa kyse on Wyattin ja Urillan häävastaanotosta, jossa etenkin yksi Wyattin veljistä flirttailee morsiamen kanssa.

Tunnin kohdalla nähdään mainio minuutin mittainen kohtaus, jossa Wyatt veljineen kuivattelee biisoninnahkoja. Viisi intiaania tarkkailee heitä etäältä.

Seuraavan tunnin aikana tulee kolme merkittävää uutta lisäystä. Aluksi sheriffi Meagher (Billy Streater) opastaa uutta apulaistaan toimimaan aseistettujen henkilöiden kanssa. Hieman veijarimaisen puolitoistaminuuttisen aikana sheriffi kolkkaa asetta laittomasti kantaneen miehen tajuttomaksi Wyattin tehdessä tajuttomana maassa makaavalle pidätyksen.

Noin puolivälissä elokuvaa tulee sitten vähemmän veijarimainen kolmeminuuttinen. Wyatt ja Doc (Dennis Quaid) kävelevät kaupungilla, kun tuntematon cowboy pysäyttää heidät. Tämä kertoo Wyattin tappaneen hänen serkkunsa. Wyatt muistelee tapausta ja sanoo, että miehellä on sama mahdollisuus kuin hänen serkullaan oli: poistua kaupungista vapaana miehenä. Toinen vaihtoehto on, että hän elää juuri elämänsä viimeisiä hetkiä.

Hieman tämän jälkeen Wyatt kävelee saluunaan ja näkee Docin sekä Katen (Isabella Rossellini) pelaamassa pokeria itse ohjaaja Kasdanin näyttelemän Homerin kanssa. Puolitoistaminuuttinen hetki on tarinan kannalta täysin turha, mutta toisaalta se saa hymyn kasvoille.

Kyseistä kohtausta seuraa vähän yli 40-sekuntinen lisäys, jossa Josie (Joanna Going) jättää Johnnyn. Hän perustelee lähtönsä kylmäävästi.

Viimeisen tunnin aikana on vielä muutamia lisäyksiä. Aluksi nähdään varoituksena näytille asetettuja ruumisarkussa makaavia ruumiita, minkä jälkeen Kate pitää huolen Docin saamasta luodinhaavasta. Mainitut hetket ovat ohi puolessa minuutissa.

Sitten nähdään yli puolitoistaminuuttinen hetki, jossa Wyatt ja Doc marssitetaan vankilaan. Telkien takana Wyatt paljastaa Docille salaisuuden itsestään.

Muutamaa hetkeä myöhemmin sateesta saluunan ovelle saapuva Wyatt keskustelee Morganin (Linden Ashby) kanssa. Wyatt on hyvin epäröivä kaiken suhteen tässä vähän yli minuutin mittaisessa kohtauksessa.

Viimeiset kaksi lisättyä kohtausta tulevat peräjälkeen. Aluksi Wyatt joukkoineen ratsastaa pois kaupungista, minkä jälkeen Johnny apureineen lähtee heidän perään. Wyatt ja Doc katsovat kukkulalta heitä seuraavaa porukkaa.

Wyatt Earp – Expanded Edition sisältää pääosin erittäin hyviä lisäyksiä, mutta mikäli ei pitänyt teatteriversiosta, ei sitä todellakaan kannata katsoa. Leffan ystäville se on kuitenkin hieno elämys, sillä muutamissa uusissa kohtauksissa on todella onnistunut tunnelma. Valitettavasti tämän version viimeisin julkaisu on viime vuosituhannelta, eikä sitä näillä näkymin olla enää julkaisemassa missään muodossa.

Seuraavassa artikkelissa lisää kadonneita erikoisversioita.

Miten nähdä artikkelin elokuvat?

Tämän artikkelin erikoisversiot on julkaistu seuraavissa muodoissa, joita kannattaa metsästää kirpputoreilta ja huutokaupoista:

E.T. – The Extra-Terrestrial – Special Edition: Spielbergin myöhemmin hautaama erikoisversio on julkaistu Suomessa dvd:llä vuosina 2002, 2005 ja 2012. Vuonna 2002 julkaistiin kahden ja kolmen levyn painokset, joista jälkimmäisin on luonnollisesti se fiksuin hankittava. Sitä löytää vielä toistaiseksi suht helposti ja aivan pikkurahalla.

Tombstone: Director’s Cut -versiota ei saa suomiteksteillä. Se on julkaistu dvd:llä Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Viimeksi mainitussa R1-aluekoodatussa levyssä on ääniraitana sekä DTS 5.1 että Dolby Digital 5.1, ja siitä joutuu maksamaan 25–45 euroa mikäli halajaa muoveissa olevan kappaleen. Ison-Britannian Dolby Digital 5.1 -version saa käsiinsä paljon halvemmalla.

Wyatt Earp: Expanded Edition julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1995 laserdiscillä ja VHS:llä. Sen jälkeen ei ole erikoisversiota nähty. Käytetystä laserdiscistä joutuu pulittamaan 60–100 euroa, VHS:n saa käsiinsä noin kympillä.

Teksti: Tom Kajaslampi

Joskus vanhassa vara parempi.

Lisää luettavaa