Tuon tauon aikana hän on saanut kaksi lasta, ja nyt hän hyödyntää kokemustaan Lynne Ramsayn psykologisessa draamassa Die, My Love. Oudossa, usein epämiellyttävässä mutta lopulta hyvin samastuttavassa elokuvassa Grace, nuori äiti, tuntee itsensä niin eristetyksi, että alkaa hyppiä seinille. Hän ei tunne itseään seksikkääksi, kukaan ei ymmärrä eikä hänen miehensä tiedä miten auttaisi.
Elokuvan saamien vihamielisten kommenttien perusteella ihmiset eivät oikein tiedä miten suhtautua naispuoliseen päähenkilöön, joka ”ei ole mukava”. Mutta Lawrence ymmärsi Grace täysin.
– Äitinä oli vaikea erotella sitä miten minä reagoisin siitä mitä hän tekisi. Se oli sydäntäsärkevää. Jo kirja oli niin musertava ja voimakas. Olin juuri saanut esikoiseni, eikä ole toista sellaista kokemusta kuin lapsivuodeaika. Se on äärimmäisen eristävää. Olo on kuin avaruusolennolla, Lawrence kertoo Cannesissa.
Ariana Harwiczin kirjaan perustuvassa elokuvassa Grace ja hänen miehensä (Robert Pattinson) yrittävät pelastaa liittonsa. Mutta heidän metodinsa on brutaali.
– Kirjan aihe oli lapsivuodeaika, mutta se kertoo myös jumiin jäämisestä luovassa mielessä. Se kertoo seksistä, intohimosta ja villiydestä. Kun aloin nähdä sitä rakkaustarinana, löysin tien sen sisälle. Ajattelin vanhempiani, joilla oli hullu liitto: he tappelivat koko ajan. Mutta se oli myös tajuttoman hauskaa, he saattoivat purskahtaa nauruun kesken riidan. Niin elokuva syntyi, Ramsay paljastaa.
Yleensä on outoa ja yksinkertaisesti tökeröä kysyä keneltäkään – käytännössä naisilta – miten ”äitiys on muuttanut elämää”. Tällaisen tarinan tapauksessa se tuntuu sallitulta.
– Lasten saaminen muuttaa kaiken. Se muuttaa koko elämän, mutta se on brutaalia ja upeaa. He eivät vain ole osa jokaista päätöstä, teenkö töitä ja missä, he ovat opettaneet… En tiennyt, että pystyn tuntemaan niin paljon, ja olen alalla, jossa se on työtäni. Se on kuin olisi rakko, jonka tuntee koko ajan, sitä on niin herkkä. Suosittelen vahvasti näyttelijöille lasten tekemistä, Lawrence toteaa, ja Pattinson on samaa mieltä.
– Olen sitä mieltä, että lapset antavat mitä odottamattomimmilla tavoilla valtavia energian ja inspiraation lahjoja.
– Energian?! Lawrence teeskentelee järkyttynyttä.
– Mies ei voi vastata tähän oikein! Pattinson kuittaa. – Tyttäreni syntymä on vaikuttanut siihen, miten suhtaudun työhöni. Sen jälkeen on aivan eri ihminen ensimmäisestä päivästä lähtien.
– Yleensä tunnen vetoa turhankin karheisiin ja epämääräisiin hahmoihin. Jackson oli huomattavasti normaalimpi tyyppi kuin mitä normaalisti esitän. Lapsivuodeaikaa läpi käyvä ja henkisistä ongelmista kärsivä puoliso, hänen eristyksen tunteensa ja uuden roolin hakeminen suhteessa… se on vaikeaa. Jackson vain haluaisi olla muusikko, hän ei halua terapeutiksi eikä aio selata vanhemmuudesta opastavia TikTok-postauksia. Hän ei ymmärrä, miksi heidän suhteesaan on tällainen ”tunkeilija”.
Eikä ymmärrä Jaksonin äitikään, jota esittää Sissy Spacek. Joka ilmeisesti on ainut, joka elokuvassa näkee kaksikolla jotain toivoa.
– Grace ja vauva, se oli perheemme ainut toivo uudesta suunnasta. Kaikki muu on niin vaikeaa. Tunnelin päässä on valoa, mutta yhtäkkiä se valo alkaa hiipua. Eilen joku kommentoi elokuvaa minulle: ”En usko, että he selviävät.” Isoäitinä uskon, että kyllä selviävät. Tunsin positiivisuuden häivähdyksen, aivan pienen läikähdyksen. Itse elokuvasta enemmän kuin aikaisemmin käsikirjoituksesta.
Marta Bałaga
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
