Minari kertoo korealaissyntyisestä perheestä, joka muuttaa Kaliforniasta maaseudulle Arkansasin osavaltioon etsimään omaa amerikkalaista unelmaansa. Uusi elämä karulla seudulla on täynnä taloudellisia ja kulttuuriin liityviä vastoinkäymisiä.
Korealaisten vihannesten, kuten vesisellerin (minari), ja hedelmien viljelemisen aloittaminen 50 hehtaarin tilalla on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta sitkeys ja yhteen hiileen puhaltaminen auttaa juurtumista – niin perheen kuin kasvien.
Koskettava draama sai kuusi Oscar-ehdokkuutta, mukaanlukien paras elokuva, paras näyttelijä (Steven Yeun), paras sivuosanäyttelijä (Youn Yuh-jung) sekä paras ohjaaja ja käsikirjoitus (Lee Isaac Chung). Ehdokkaista kultapystin sai Youn Yuh-jung.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Lee Isaac Chung ja tuottaja Christina Oh kertoivat Minarista American Cinemathequen järjestämässä virtuaalitilaisuudessa. Projekti lähti käyntiin, kun Chung alkoi muistella omaa lapsuuttaan.
– Kirjoitin ylös muistikuviani lapsuudesta, sillä halusin selvittää, olisiko niissä aineksia käsikirjoitukseen. Iltapäivän aikana kertyi 80 muistoa. Tarina muotoutui niiden pohjalta perheen matkaksi Arkansasiin, jossa isä on päättänyt aloittaa uuden elämän, Chung kertoo.
Hänen mielikuvissaan on, miten oma perhe saapui Ozarkin niitylle parkkeerattuun vanhaan asuntovaunuun ja äidin shokkireaktio, kun hän sai tietää vaunun olevan uusi koti. Chung muisteli myös leikkineensä läheisen puron varrella, vastakynnetyn pellon tuoksun ja isoäidin istuttamassa vesiselleriä, joka kasvoi kuin vesiheinä.
Varsinainen kirjoitusprosessi kesti nelisen kuukautta. Pääteemoja olivat perhe, epäonnistuminen ja uudelleensyntyminen.
– En noudattanut mitään jyrkkiä sääntöjä omaelämäkerrallisten ja fiktiivisten elementtien suhteen. Tunsin, että perheen piti päästä seisomaan omilla jaloillaan ”elokuvaperheenä”. Olin päättänyt alkuvaiheessa, että kyse ei tule olemaan tarina omasta perheestäni, vaikka elokuvan Jacob-isä on sekoitus minua ja isääni. Muut hahmot syntyivät tarinan kautta. Järjestelin muistikuvani narratiiviseen järjestykseen palvelemaan tarinankerrontaa ja juonikuvioita. Kaikki kohtaukset tuntuvat läheisiltä, vaikka kaikki ei tapahtunutkaan kuten elokuvassa.
Unelmatiimi
Käsikirjoitus päätyi Christina Ohn (Okja) työpöydälle Steven Yeun (Okja, The Walking Dead -sarja) ansiosta, kun näyttelijä otti asian puheeksi tapaamisessa.
– En ollut kuullut Minarista tätä ennen. Yeun kertoi, miksi piti käsikirjoituksesta niin paljon. Sen jälkeen halusin lukea sen. Sattumoisin Isaacin agentti lähetti käsikirjoituksen minulle samana päivänä, Oh paljastaa.
Okjan ilmestymisen jälkeen hänelle tarjottiin paljon korealaisia tarinoita, joista monet käsittelivät siirtolaisuutta.
– Mikään niistä ei koskettanut tarpeeksi tai en tuntenut olevani oikea henkilö tuottamaan niitä, vaikka myös minun vanhempani tulivat Yhdysvaltoihin siirtolaisina Koreasta. Kun luin tämän käsikirjoituksen, se kosketti minua sekä inhmimillisellä että henkilökohtaisella tasolla niin paljon, että halusin tuottaa elokuvan.
Jacob-isää esittävä Steven Yeun oli ensimmäinen näyttelijä, joka palkattiin elokuvaan. Hän on lisäksi draaman vastaava tuottaja.
– Meillä on myös perheyhteys ja sama agentti, joten Stevenin mukaantulo oli itsestäänselvyys. Löysin korealaiset naisnäyttelijät ystävien ja tuttujen kautta, kuten kaikki muutkin aikuiset näyttelijät. Lapsinäyttelijät tulivat roolitustoimiston kautta, mutta aikaa oli vain kolme viikkoa, sanoo Chung.
Kaikkien oli puhuttava sujuvaa koreaa ja englantia. Tarina kerrotaan perheen David-pojan näkökulmasta, ja häntä näyttelevä Alan Kim on varsinainen löytö. Vasta kahdeksanvuotias Kim on jo voittanut roolistaan lukuisia palkintoja.
– Kun näimme Alanin videon, tiesimme heti, että hänessä oli jotain erityistä. Mutta olimme huolissamme, sillä hän ei ollut koskaan ennen näytellyt ja oli nuorin ehdokkaista.
Näyttelijöillä oli tiukan aikataulun takia vain muutama yhteinen tilaisuus hitsautua yhteen. Chung kuitenkin kiittelee näyttelijöitä hyvästä yhteistyöstä.
– Vanhemmat lapset tiesivät, että heidän piti auttaa nuorempia oppimaan näyttelemään ja olemaan kuvauspaikalla. Tunnelma oli hyvä lämmin ja avoin, ja ympäristö auttoi kaikkia eläytymään osiinsa.
Tunnelataus yllätti
Minari kuvattiin Oklahomassa keskellä helleaaltoa. Hiki virtasi yli 30-asteen lämmössä vanhassa asuntovaunussa, joka oli hankittu kuvauksia varten. Tarina sijoittuu 1980-luvulle, jolloin Yhdysvaltoihin muutti paljon korealaisia siirtolaisia. Chung halusi elokuvasta ajattoman, eikä alleviivannut aikakautta.
Siinä on visuaalisia viittauksia moniin 1940- ja 50-lukujen elokuviin kuten George Stevensin Jättiläinen ja William Wylerin Suuri maa sekä John Fordin Vihan hedelmät ja muita hänen ohjaamiaan elokuvia. Vaikutteita otettiin myös uudemmista elokuvista ja valokuvaajilta.
– Lähtökohtana oli, että jokainen otto on oleellinen. En halunnut kohdistaa huomiota ohjaamiseen ja kamerakikkailuun, vaan näyttelemiseen. Kuvaajamme Lachlan Mine onnistui siinä. Kaikissa hänen töissään on realistinen mutta samalla runollinen vivahde, vaikka ne olisivat kaupallisia tuotantoja. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, Chung kiittelee.
Myös leikkauksen suhteen mentiin yleisö edellä. Yhtäkään kohtausta ei venytetty tarpeettomasti, jotta katsojien mielenkiinto ei herpaantuisi.
– Halusin tehdä leikkaamisenkin mahdollisimman näkymättömäksi ja pitää kaiken yksinkertaisena. Koska kyseessä on niin henkilökohtainen elokuva, en halunnut sen olevan itsekeskeinen tai vetää huomiota tarpeettomasti itseeni.
Chung sanoo, että aika ja raha olivat tuotannon suurimmat haasteet. Hän tapasi Ohn ensimmäistä kertaa vuoden 2019 maaliskuussa, kuvaukset aloitettiin heinäkuussa ja Minari tuli ensi-iltaan Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2020.
– Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en koskaan ehtinyt pohtia mitään rauhassa. Se oli stressaavaa. En ollut odottanut, että kuvaukset olisivat saaneet minut niin suuren tunnelatauksen kouriin, että jouduin taistelemaan kyyneliä vastaan. Tämä tapahtui etenkin kohtauksissa, joissa mukana oli isoäiti (Youn Yuh-jung). Onneksi kaikki olivat tukenani kuvaryhmää myöten, että selvisin urakasta.
Aitous ja rehellisyys
Oh tuotti elokuvan Brad Pittin omistaman Plan B -tuotantoyhtiön kautta. Plan B tunnetaan henkilökohtaisista elokuvista, jotka eivät mahdu mihinkään valmiiseen muottiin (Moonlight, Beautiful Boy, Vice). Yhtiö myös onnistuu kohdentamaan elokuvat oikealle yleisölle. Oh väittää, että mitään strategiaa ei ole.
– Luen yksinkertaisesti vain käsikirjoituksen, ja jos pidämme siitä, teemme elokuvan. Jos minusta tuntuu, että kuolen, jos en tee elokuvaa, se on merkki siitä, että minun on tehtävä se. Kiehtova osa elokuvatekemistä on löytää keinot tuoda tämä tunnelataus valkokankaalle niin, että se välittyy katsojille, Oh kertoo.
Palaute on ollut hyvin positiivista ympäri maailmaa kulttuurista riippumatta. Oh uskoo tämän johtuvan siitä, että elokuva on aito, rehellinen ja tuo esiin haavoittuvuuden.
– Ne ovat asioita, joihin kaikki tuntevat vetoa tällä hetkellä. Harva katsojista on kasvanut farmilla tai asunut asuntovaunussa, mutta kaikki muistavat vanhempiensa riitelyn ja juoksemisen ulkona lapsena.
– Myös Parasite (2019) avasi meille tietä, Oh lisää.
Koreankielinen Parasite palkittiin muun muassa parhaana elokuvana Oscar-gaalassa 2020. Aitous on Minarissa mukana loppuun asti, sillä viimeinen kohtaus ei ole visuaaliefektien tulos, vaan se tallennettiin kuvauspaikalla.
– Se oli stressintäyteinen päivä, myöntää Chung.
Teksti: Johanna Juntunen, Los Angeles
Kuvat: Finnkino