Lee Isaac Chung oli jo jättämässä elokuvien ohjaamisen, kunnes inspiraatio iski ja hän kirjoitti omista kokemuksistaan Arkansasissa. Lopputulos on eräs vuoden koskettavimmista elokuvista, ja Minari on myös kerännyt hurjan määrän palkintoja. Steven Yeunista tuli sen myötä ensimmäinen aasianamerikkalainen ehdolla parhaaksi miesnäyttelijäksi.
Minari seuraa Yin perhettä, joka muuttaa Kaliforniasta Arkansasiin. Isä Jacob (Yeun) aikoo kasvattaa korealaisia vihanneksia ja hedelmiä, joilla perhe rikastuisi. Jacobin vaimoa Monicaa (Yeri Han) ei maalla asuminen innosta, ja hän kaipaa takaisin Kalifornian aurinkoon ja korealaiseen yhteisöön. Monican äiti Soon-ja (Sivuosa-Oscarin voittaja Youn Yuh-jung) muuttaa Koreasta Arkansasiin auttamaan lastenhoidossa, mutta erityisesti nuori David (Alan Kim) vierastaa mummoa. Jacobin ja Monican välit kiristyvät samalla kuin Davidin ja Soon-jan lähenevät.
Minari on periamerikkainen elokuva, jossa kuullaan erittäin vähän englantia. Elokuva on kilpaillut useissa palkintogaaloissa parhaan vieraskielisen tai kansainvälisen elokuvan tittelistä, mutta tuskin näemme vähään aikaan yhtä amerikkalaista elokuvaa. Chung on syntynyt Denverissä, ja Minari on tuotettu Amerikassa.
Minari tarkastelee pohjimmiltaan nimenomaan amerikkalaista unelmaa, sitä ajatusta että Amerikassa kuka tahansa voi menestyä tekemällä töitä. Elokuva myös osoittaa kuinka vaikeaa ja kuluttavaa se usein on.
Yeun on fantastinen Jacobin roolissa. Yeun on tehnyt upeaa uraa The Walking Dead -sarjan jälkeen ja vakuutti muun muassa Burning-elokuvassa, mutta Minari on näyttelijän paras roolisuoritus tähän asti. Jacob on epätoivoinen, idealistinen ja elokuvan edetessä väsynyt ja turhautunut. Yeun luo myös kiehtovan dynamiikan Monica-vainoa esittävän Yeri Hanin kanssa. Monican pettymys ja turhautuminen on ymmärrettävää, ja Han tuo Monican eri tunnetilat valkokankaalle hienosti sortumatta koskaan hysteriaan.
Elokuvan sydän ovat kuitenkin mainiot Alan Kim ja Youn Yuh-jung. Parivaljakon kemia on mahtavaa, ja on vaikea olla rakastumatta molempiin hahmoihin. Yuh-jungin Soon-ja on mahdollisesti yksi parhaista valkokankaalla nähdyistä mummoista: hauska, lämmin ja ajoittain hieman ilkikurinen nainen, joka muistuttanee meitä kaikkia omista isoäideistämme.
Chungin elokuvan suurin vahvuus on sen lämmin lähestymistapa. Minari käsittelee vaikeita asioita ja Jacobin ja Monican elämä on täynnä haasteita, Elokuva ei kuitenkaan ole surullinen eikä mässäile parin vaikeuksilla tai yritä pakottaa katsojan empatiaa ylikierroksille. Chung kuvaa perheen Arkansasin vaatimatonta kotia ja farmia rakkaudella ja lämmöllä. Se tuntuu harvinaiselta herkulta, sillä liian monet elokuvat yrittävät traumatisoida katsojaa ja pakottaa tätä itkemään ja säälimään hahmoja.
Minari on ajoittain liiankin yksinkertainen. Se ei väännä teemojaan rautalangasta, mutta Chung olisi voinut haastaa itseään tarinankerronnallisesti enemmän. Chung kuljettaa tarinaa hienovaraisesti, joskus liian varovaisesti, mutta Minari on myös hauska ja yllättävä, usein silloin kun elokuvalta ei sitä odota. Lachlan Milnen kuvaus on upeaa; vaikka Monica vihaakin Arkansasia, Milne saa sen näyttämään upealta.
Maria Lättilä