Kultainen nainen ja taistelu taideaarteista

20.9.2015 16:19

Natsien valloittamasta Itävallasta paennut juutalaisnainen ryhtyy 60 vuotta myöhemmin taisteluun saadakseen takaisin perheensä taideaarteet. Niillä on kuitenkin uusi ja vaikutusvaltainen omistaja, joka ei ole halukas luopumaan niistä: Itävallan valtio.

Ohjaaja Simon Curtis tutustui Maria Altmannin tarinaan BBC:n dokumenttiohjelman kautta. Hän innostui aiheesta ja ehdotti elokuvaa BBC Filmsille ja The Weinstein Companylle, joille oli tehnyt ohjausdebyyttinsä My Week with Marilyn.

– Minusta on mahtavaa sukeltaa yksityiskohtiin ja etsiä kaikki mahdollinen info, Curtis kertoo. – Se helpottaa muille kertomista siitä mitä haluaa tehdä. Minulla oli valokuvia Marian nuoruuden ajan Wienistä, koska halusin luoda käsityksen siitä millaista se on voinut olla.

Alexi Kaye Campbell ryhtyi laatimaan käytännössä monimutkaisesta kansainvälisestä oikeustapauksesta inhimillistä ja tunteellista tarinaa, jolla olisi muutakin sydäntä kuin lakipykäliä. Hän otti yhteyttä Altmannin vielä elossa olevaan asianajajaan Randy Schoenbergiin.

– Pyysin häntä selittämään lailliset kuviot kuin olisin kuusivuotias lapsi, enkä edes kovin älykäs sellainen. Se auttoi, käsikirjoittaja nauraa.

Altmannin perhetarinan lisäksi kyseessä onkin Schoenbergin oma matka aloittelevasta lakimiehestä asianajajaksi, joka vie asian Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen asti.

 

 

Helen Mirren oli Curtisin ensimmäinen ja ainut vaihtoehto lannistumattoman, jääräpäisen ja energisen Maria Altmanin rooliin.– Tunsin Helenin, mutta en ollut koskaan ohjannut häntä. Niinpä oli ilo, että hänkin innostui käsikirjoituksesta, Curtis kertoo. – Hän on täydellinen, koska hän on älykäs ja itsenäinen nainen. Hänellä on venäläiset juuret, ja hän on uskottava hienostuneen juutalaisyhteisön edustajana. Hänestä löytyy hahmon älyä ja vihaa.

Löytääkseen Keski-Euroopasta paenneen, amerikkalaistuneen hienostorouvan Mirren pyysi ystäväänsä haastattelemaan äitiään, jolla oli vastaava menneisyys. Se avasi Bafta- ja Oscar-voittajalle ikkunan koulutettuun wieninjuutalaiseen seurapiirielämään.

– Hänellä on samantapainen kohtalo kuin Marialla ja edelleen vahva aksentti, Mirren kertoo. – Se oli erittäin hyödyllistä.

Mirren aisti Altmannissa myös vihaa perheen tuhosta ja kokonaisen elämäntavan hävittämisestä.

– Sen sukupolven oli päästävä yli vihasta, koska eivät olisi päässeet eteenpäin. He olivat urheita, koska he tulivat uuteen maahan täysin tyhjin käsin ja rakensivat uuden elämän. Tiedän siitä jotain itsekin, sillä isäni oli maahanmuuttajan poika. Hän syntyi Venäjällä vauraaseen elämään, mutta se katosi eikä koskaan tulisi takaisin. Maria todisti samaa nuorena, ja näin hänen silmissään tukahdutettua vihaa.

 

WOMAN IN GOLD

 

Curtisin valokuvien kaivelu mahdollisti lavastaa uskollisesti natsien marssin Wienin itävaltalaismassojen hurmioituneen vastaanoton läpi. Kaupungilta haettiin poikkeuslupa pahamaineisten hakaristilippujen ripustamiselle ja lopputulos vaikutti tekijöihin syvästi.

– Kokonaiset kadut oli reunustettu hakaristein ja natsit marssivat kaduilla, näyttelijä Max Irons puistelee päätään. – Osa paikallisista avustajistamme oli ollut todistamassa sitä omin silmin. Oli vaikea edes yrittää kuvitella miltä on voinut tuntua olla juutalainen siihen maailmanaikaan ja miten pelottavaa se oli.

Mirren on samaa mieltä ja jakaa 94-vuotiaana vuonna 2011 kuolleen Maria Altmannin sanat elokuvassa.

– ”Ihmiset unohtavat”. Ja he unohtavat. Marian elämän kaltaisia tarinoita on tärkeä kertoa. Ja se elokuvissa on hienoa: Ne säilyttävät tarinoita.

Toimittanut: Jouni Vikman
Haastattelut ja kuvat: The Weinstein Company

Lisää luettavaa