Mittavaa kultalastia kuljettava juna ryöstetään, ja sen kaikki matkustajat tapetaan. Nopeakätinen revolveri- ja korttisankari lyöttäytyy yhteen vakuutusyhtiön edustajan kanssa ryhtyäkseen metsästämään kadonnutta kultaa. Edessä on väkivaltainen matka.
Luoja armahtaa – minä en (Dio perdona… io no! / God Forgives, I Don’t, 1967) on italialais-espanjalainen spagettiwestern, joka tunnetaan erityisesti siitä, että se oli Terence Hillin ja Bud Spencerin ensimmäinen yhteinen elokuva. Parivaljakosta tuli myöhemmin ikoninen osa italialaista toimintakomediaa.
Luoja armahtaa – minä en ei kuitenkaan ole komedia. Se on huomattavasti vakavampi ja väkivaltaisempi kuin mihin parivaljakon myöhemmissä elokuvissa totuttiin. Alun perin elokuvaa ei edes ollut tarkoitus tehdä heidän yhteistyönään: Peter Martell oli palkattu päärooliin, mutta hän murjoi jalkansa päivää ennen kuvausten alkua. Hänen tilalleen otettiin Terence Hill, joka tapasi Bud Spencerin ensimmäistä kertaa kuvauspaikalla.
Elokuvan matka Suomen valkokankaille oli kivinen. Vuonna 1969 Valtion elokuvatarkastamo antoi sille ikärajan KK, eli kielsi sen esittämisen kokonaan. Vuoden 1973 tarkastuksessa elokuvalle myönnettiin K-18-ikäraja, mutta vain usean minuutin leikkauksin ja 30 prosentin rangaistusverolla. Vasta vuonna 1990 elokuva sai K-18-luokituksen ilman leikkauksia – tosin siinä vaiheessa se oli jo julkaistu videolla useaan otteeseen leikkaamattomana, ennen videosensuurilain voimaantuloa. Vuoden 2020 tarkastuksessa elokuva sai K-16-ikärajan.
Tämän Giuseppe Colizzin ohjaaman länkkärin voi katsoa nyt ilmaiseksi Yle Areenassa ja Rakuten TV:ssä. Molemmissa on tarjolla suomenkielinen tekstitys.
Katso Luoja armahtaa – minä en Yle Areenassa tai Rakuten TV:ssä. Elokuvan ikäraja on K-16 ja pituus 108 minuuttia – Rakuten TV:ssä päälle tulee vielä kymmenisen minuuttia mainoksia.
Alla pari elokuvan julistetta ja traileri.
