Muutaman vuoden takainen Sisu oli iso juttu. Kansanvälistäkin huomiota haalineessa suomalaisessa toimintaelokuvassa oli vahva visio, joka iski monelle äärimmäisen lujaa. Ohjaaja Jalmari Helander lähti nopeasti työstämään jatko-osaa, jolle oli luvassa edeltäjää selkeästi suurempi budjetti ja entistä laajempi kansainvälinen levitys. Tilanne oli yhtä aikaa innostava ja ahdistava. Osuisiko salama samaan kohtaan uudestaan vai korvaisiko suurempi budjetti alkuperäisen elokuvan persoonan?
Pystyin kuitenkin jo ensimmäisten minuuttien aikana huokaisemaan helpotuksesta. Sisu 2 ei vain lunasta odotuksia vaan jopa ylittää ne. Kyseessä on rautainen toimintaspektaakkeli, joka vyöryää katsojansa yli voimakkaasti ja täysin estoitta.
Ensimmäinen Sisu oli ihan hyvä elokuva, mutta se antoi lupausta vielä paremmasta. Alkuperäisen tahti laahasi ja siitä jäi puuttumaan teoksen viimeistelevä emotionaalinen isku. Siinä oli tarpeeksi omaa otetta ja voimaa, että kokonaisuus toimi tarpeeksi hyvin.
Sisu 2 parantaa molemmilla asteikoilla. Uudessa elokuvassa hahmojen ja maailman esittelyn jälkeen päästään nopeasti käsiksi toimintaan, joka ei hellitä kertaakaan koko loppuelokuvan aikana. On tajuton saavutus rakentaa toimintaelokuva, joka pitää kaasun pohjassa jatkuvasti ilman, että sen rakenne hajoaa. Tämä kuitenkin onnistuu, koska joka kohtauksella on selkeä suunta ja funktio kokonaisuuden kannalta. Sisu 2 on ehjä kokonaisuus, jonka sisälle leivotaan kaikkea sekopäistä.
Jatkuva toiminnan vyöry toimii toki myös ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että Sisu 2:n toimintakohtaukset ovat mahtavia. Elokuva on jaettu muutamaan osioon, joista jokainen on prologia ja epilogia lukuun ottamatta toimintakohtaus. Jokainen osa erottuu edellisestä ja sisältää vähintään yhden leuat loksauttavan kohdan. En liioittele, kun sanon, että mukana on muutamia koko vuosikymmenen parhaita toimintahetkiä ihan kansainvälisellä asteikolla.
Suurin harppaus eteenpäin nähdään kuitenkin emotionaalisella tasolla. Sisu 2 ei vieläkään käsikirjoituksella juhli, mutta Aatami Korven (Jorma Tommila) hahmo on reilusti parempi jatko-osassa. Korpi tuntuu tällä kertaa inhimillisemmältä ja hänellä on paljon selkeämmät ja vahvemmat motiivit toimia kuten toimii. Korvesta päästään näkemään myös peitetty herkempi puoli ilman, että hahmo menettäisi tippaakaan “kovin jätkä ikinä” -statustaan.
Tuntuu, että Sisu 2:lla on myös oikeasti sanottavaa. Aatami Korpi on pohjimmiltaan traumatisoitunut veteraani, jolta sydämettömät sotilaat haluavat viedä kaiken, joka monelta myös oikeasti vietiin. Korpi ei kuitenkaan suostu antamaan periksi. Sisu 2 uskoo hyvyyteen ja pahuutta vastaa kapinointiin, mikä tuntuu voimakkaalta varsinkin tässä ajassa, kun ympäröivä maailma voi taas kerran huonosti. Erityisesti elokuvan upea viimeinen kohtaus on äärimmäisen koskettava ja toivoa antava. Teos on syvimmältä olemukseltaan voimafantasia, jonka kautta prosessoida Suomen historian traagista aikaa. Tai sitten sen voi katsoa vain vitun siistinä toimintaelokuvana ja se toimii sellaisenakin paremmin kuin hyvin.
Sisu 2 on ilman pienintäkään Suomi-bonusta mainio elokuva. Helander ja kumppanit ovat loihtineet sekopäisen voimafantasian, joka nappaa mukaansa heti eikä päästä irti missään kohtaa. Tässä taitaa olla Suomen historian paras toimintaelokuva. Perkele!
Justus Elo
