Takaikkunaa (1954) pidetään Alfred Hitchcockin yhtenä parhaimmista, ellei parhaana elokuvana. Hitchcock itse oli siitä erityisen ylpeä.
Samaa mieltä ei kuitenkaan ollut Orson Welles (Citizen Kane, Pahan kosketus, Oikeusjuttu).
Ennen kuolemaansa (1980-luvun alussa) Welles kutsui Takaikkunaa epäonnistumiseksi ja kuvaili sitä ”yhdeksi pahimmista elokuvista, jonka on nähnyt”. Hän arvosteli pääosaa näytelleen James Stewartin näyttelemistä ”liioitelluksi”, jopa ”huonoksi”.
Lue myös: ”Uskomattoman luovaa ja kekseliästä” – Ehkä maailman paras elokuva lisättiin juuri suoratoistoon
Eniten Welles vihasi kuitenkin elokuvan konseptia, voyeurismia. Hän piti sitä ”tyhmänä”. Welles yksinkertaisti elokuvan idean yhteen lauseeseen: ”Jimmy Stewart toljottaa ulos ikkunasta ja koko elokuva on siinä”.
Wellesin kritiikki kuvastaa hänen yleisempää negatiivista suhtautumistaan Hitchcockin myöhempiin Hollywood-elokuviin. Tänä päivänä lähes yksimielisesti mestariteoksena pidettyä Vertigoa hän piti vieläkin huonompana.
Lue myös: Tämän takia Orson Welles ei suosinut värielokuvia
Welles katsoi Hitchcockin kärsineen 1930-luvun jälkeen ylimielisyydestä, laiskuudesta ja televisiomaisesta valaistuksesta. Hän piti Hitchcockin Hollywood-tuotantoa yliarvostettuna ja ei ymmärtänyt miksi Hitchcockin elokuvat nauttivat niin suurta suosiota.
Näkemysero on ymmärrettävä. Welles oli film noir -aikakauden kasvatti, johon Hitchcock otti varsinkin 1950-luvun elokuvissaan pesäeroa.
Tämä näkemysero osoittaa kuinka suuresti mielipiteet voivat erota jopa elokuvamaailman mestareiden välillä. Wellesin sanat eivät kuitenkaan ole himmentäneet Takaikkunan klassikon asemaa tai Hitchcockin roolia elokuvahistoriassa.
Lähde: Screen Rant
