Vuonna 1996 Joel ja Ethan Coen jekuttivat katsojia iskemällä “Perustuu tositapahtumiin” -planssin täysin fiktiivisen Fargo-elokuvansa alkuteksteihin. Gus Van Santin ohjaaman To Die For (1995) -elokuvan lopussa taas nähdään tyypillinen lause, jonka mukaan elokuva on fiktiota ja samankaltaisuus todellisiin henkilöihin on täysin sattumaa – siitä huolimatta että, toisin kuin Fargon tapauksessa, tarina pohjautuu vahvasti tositapahtumiin.
Buck Henryn käsikirjoittama To Die For perustuu Joyce Maynardin vuonna 1992 julkaistuun romaaniin, joka on saanut inspiraationsa Pamela Smartin tapauksesta.
Smart oli 22-vuotias high schoolin mediakoordinaattori, kun hän suunnitteli aviopuolisonsa murhan 16-vuotiaan Billy Flynnin sekä tämän kolmen teini-ikäisen kaverin kanssa. Flynn oli oppilaana koulussa, jossa Smart oli töissä ja kaksikolla oli suhde.
Smart tuomittiin vuonna 1991 elinkautiseen. Hänen oikeudenkäyntinsä oli Yhdysvaltojen ensimmäinen suorassa tv-lähetyksessä esitetty murhaoikeudenkäynti. Tästä syystä tapauksesta tuli koko kansan viihdettä.
To Die For sai ensi-iltansa aikana, jolloin tosi-tv teki tuloaan ja onnistui mustan komedian keinoin kritisoimaan haluamme mässäillä oikeilla rikoksilla. Elokuvassa Nicole Kidmanin esittämä nainen on valmis tekemään mitä vaan – siis ihan mitä vaan – tullakseen maailmankuuluksi tv-kasvoksi.
Elinkautistuomiotaan istuva Smart ei ollut vaikuttunut elokuvasta. Hänen mukaansa elokuvan antama kuva hänestä oli tyhmä ja narsistinen.
