Lohikäärmeen nyrkki (Tang shan da xiong / The Big Boss, 1971), Vihan nyrkki (Jing wu men / Fist of Fury, 1972) ja Lohikäärmeen tie (Meng long guo jiang / The Way of the Dragon, 1972) ovat kolme Hong Kongissa tuotettua kamppailulajielokuvaa, jotka tekivät Bruce Leestä (1940–1973) suuren tähden.
Nämä pienellä rahalla toteutetut leffat kilisyttelivät hongkongilaisten elokuvateatterien kassoja kaikkien aikojen ennätystahtiin, eikä se luonnollisestikaan jäänyt Hollywood-tuottajilta huomaamatta. Mainittakoon, että Lohikäärmeen tien maailmanlaajuinen tuotto oli lopulta tuhatkertainen sen 130 000 dollarin budjettiin verrattuna.
1960-luvulla lyhytelokuvillaan kaksi Oscar-ehdokkuutta saaneen Robert Clousen (1928–1997) ohjaama Lohikäärmeen kidassa (Enter the Dragon, 1973) piti olla Bruce Leen portti megaluokan Hollywood-tähdeksi. Hong Kong – Yhdysvallat -yhteistyönä toteutetun toimintafilkan käsikirjoitti ensikertalainen Michael Allin, mutta toiseen pääosaan palkattiin silloinen kova nimi John Saxon (1936–2020) varmistamaan, että myös Leestä tietämättömät toimintaleffafanit säntäisivät lippuluukuille.
Heinäkuussa Hong Kongissa ja paria kuukautta myöhemmin Yhdysvalloissa ensi-iltansa saanut 850 000 taalan budjetilla tehty Lohikäärmeen kidassa tuotti maailmanlaajuisesti huikeat sata miljoonaa dollaria. Siis aluksi – tulevien vuosien aikana tämä luku nimittäin nelinkertaistui. Tätä menestystä ei Lee kuitenkaan itse nähnyt, sillä hän kuoli 20. heinäkuuta 1973 eli vain kuusi päivää ennen elokuvan maailmanensi-iltaa.
Vihollinen ei kestänyt sekuntiakaan John Saxonin poolopaitaa.
Kaikki neljä edellä mainittua elokuvaa kärsivät ympäri maailmaa erilaisista sensuroinneista. Myöskään 1970-luvun Suomessa ei väkivaltaa katsottu hyvällä. Esimerkiksi Lohikäärmeen kidassa saikin kerta toisensa jälkeen KK-ikärajan eli täyskiellon, perusteena ”raaistava”. Vasta vuonna 1999 se pääsi Suomessa videolevitykseen saaden saman vuoden lopulla täkäläisen televisioensi-iltansa.
Lee ehti kuitenkin nähdä Lohikäärmeen valmiin version, ja ainakin hänen vaimonsa Linda Leen (nykyisin Lee Cadwell) mukaan hän rakasti sitä. Tästä huolimatta leffaa lyhennettiin Leen kuoleman ja Yhdysvaltojen ensi-illan välissä tarkoituksena tehdä siitä toimintapainotteisempi. Nämä leikatut minuutit palautettiin paikoilleen vuoden 1998 Special Edition 25-vuotisjuhlajulkaisuun.
Enter The Special Edition
Vuonna 1998 dvd:llä, laserdiscillä ja vhs:llä julkaistu 103-minuuttinen Lohikäärmeen kidassa – Special Edition oli se versio, jonka Bruce Lee halusi alun perin julkaistavaksi. Siinä ei ole kuin kaksi 99-minuuttisesta teatteriversiosta poistettua kohtausta, mutta näillä hetkillä oli Leelle suuri merkitys.
Ensimmäinen Special Editionin lisäys tulee jo kahden minuutin kohdalla. Siinä Lee (kyllä, Brucen hahmon nimi elokuvassa on mielikuvituksellisesti Lee) keskustelee opettajansa (Roy Chiao) kanssa. Opettaja kertoo kuinka Lee on kehittynyt sekä fyysisesti että henkisesti, ja miten tällä olisi kyky aistia hengellisiä asioita. Lee paljastaa, että hänen korkein tekninen tavoitteensa on, ettei hänellä olisi mitään tekniikkaa. Hän saa tyytyväisen opettajansa vieläkin myhäilevämmäksi kertoessaan, että: ”Minulla ei ole vihollisia, koska sanaa ’minä’ ei ole olemassa.”
Lee jatkaa kertomalla mietteitään hyvistä taisteluista ja taistelijoista: ”Hyvä taistelija ei ajattele mutta ei myöskään unelmoi.” Opettaja vastaa, että: ”Vihollisella on vain kuvia ja kuvitelmia, joiden taakse tämä kätkee todelliset motiivinsa. Tuhoa kuvat, niin murrat vihollisen.”
Päätteeksi opettaja kertoo Hanista – miehestä, joka vastustaa kaikkea mihin he Leen kanssa uskovat. Miehestä, joka on tuottanut suurta häpeää Shaolin-temppelille. Jääkin Leen tehtäväksi hankkia takaisin heidän menettämänsä kunnia.
Edellinen luonnonhelmassa tapahtuva filosofinen kohtaus kestää kokonaisuudessaan kolme minuuttia. Se antaa pohjan Leen motiiville, jota ei siis teatteriversiossa katsojalle avarreta.
Special Editionin toinen lisäys tulee viimeisessä taistelukohtauksessa kellon tikittäessä 98. minuuttia. Kuuluisan peilihuonekohtauksen aikana Lee silmäilee teatteriversiossa pikaisesti ympärilleen. Erikoisversiossa nähdään sen sijaan puoli minuuttia pitempi hetki, jossa hän muistaa ensimmäisessä lisätyssä kohtauksessa kuullut opettajan sanat vihollisen kuvista ja kuvitelmista. Tämän jälkeen Lee tietää, mitä hänen tulee tehdä.
Amerikkalaisyleisöä ajatellen on helppo ajatella, miten ensimmäinen kolmeminuuttinen lisäys on ”jarruttanut” elokuvaa. Lopussa nähtävä puoliminuuttinen lisäys on taas suorassa yhteydessä siihen, joten sen poisto on looginen.
Bruce Lee halusi kuitenkin lisätä elokuviinsa filosofista sanomaa, joten on hienoa, että kohtaukset palautettiin takaisin – vaikkakin 25 vuotta ensi-illan jälkeen. Leetä kunnioittaen tämä elokuva kannattaakin katsoa ainoastaan Special Edition -versiona.
Bruce Lee kuoli vain 32-vuoden ikäisenä. Kuolinsyystä väännettiin kättä vuosikymmenien ajan, mutta viralliseksi merkinnäksi jäi aivojen turvotus. Brucea jäivät kaipaamaan hänen vaimonsa Linda sekä vuosina 1965 ja 1969 syntyneet lapset Brandon ja Shannon. Traagiset tapahtumat eivät perheessä kuitenkaan loppuneet siihen, sillä aivan Hollywood-läpimurtonsa kynnyksellä ollut Brandon kuoli tapaturmaisesti The Crow -elokuvan (1994) kuvauksissa vain 28 vuoden ikäisenä.
Parhaat ja vähän poliittisemmat vuotemme
Vuodesta 1937 alkava romanttinen draama Parhaat vuotemme (The Way We Were, 1973) yhdisti Sydney Pollackin (1934–2008) ohjauksessa yleisöjen rakastamat Barbra Streisandin ja Robert Redfordin.
Arthur Laurentsin (1917–2011) kynästä lähtenyt tarina kertoo käsikirjoittajansa omasta elämästä ammentavan rakkaustarinan kahden hyvin erilaisen ihmisen välillä. Streisandin näyttelemä Katie ja Redfordin näyttelemä Hubbell ovat opiskelijoita, joilla on päinvastaisia näkemyksiä. Katie on voimakkaita sodanvastaisia mielipiteitä omaava marxilaisjuutalainen, kun taas Hubbell on huoleton nuorimies ilman erityisempiä poliittisia ajatuksia. Heidän välilleen syntyy suhde, jolla ei kuitenkaan ole välttämättä mitään tulevaisuutta.
Vain erikoisversiossa Barbra kuulee vastauksen pariskunnan rakkaudesta.
Parhaat vuotemme oli tuotantoyhtiö Columbia Picturesille erittäin tärkeä produktio. Vuosia ilman menestystä seilannut studio tarvitsi kipeästi hittielokuvan, mikä luonnollisesti kasvatti ohjaajan niskaan iskettyjä paineita. Viimeistelyvaiheessa sitten sattui ja tapahtui.
Niin sanottu testinäytös ei sujunut studion toivomuksien mukaisesti, ja sen jälkeen ohjaaja päätti keskittyä tarinan rakkauspuoleen. Muutama poliittinen aspekti joutui siis leikkaamon lattialle – päänäyttelijöiden vastustuksesta huolimatta.
Vuonna 2023 nuo poistetut kohtaukset palautettiin elokuvaan yhteistyössä Streisandin kanssa. Samalla elokuvan faneille tarjoutui viimein mahdollisuus nähdä alkuperäinen tarina sellaisena kuin se oli käsikirjoitettu.
119-minuuttista teatteriversiota neljä minuuttia pidemmän Extended Versionin ensimmäinen lisäys tulee 90. minuutin kohdalla. Hubbell kysyy Katielta, miksi tämä on lähdössä Washingtoniin. Katie kuitenkin kieltäytyy jäämästä, minkä jälkeen teatteriversio siirtyy seuraavaan kohtaukseen. Erikoisversio jatkaa kuitenkin keskustelua vielä puolen minuutin verran. Aluksi Hubbell kysyy syytä kielteiselle vastaukselle. Onko Katie muka niin ainutlaatuinen henkilö, etteivät hänen ystävät pärjää Washingtonissa ilman häntä? Katie vastaa, että on väärin jäädä, koska ystävät ovat joutumassa vaikeuksiin. Hubbell on asiasta eri mieltä ja sanoo lähtemisen johtavan ainoastaan ongelmiin. Katie ei kuitenkaan pelkää sellaista. Hubbellin kysymykseen: ”Entä jos ne ongelmat kohdistuvat meihin?” Katie ei osaa enää vastata.
106. minuutin kohdalla Katie sanoo vastahakoiselle Hubbellille, että hän haluaa vain heidän rakastavan toisiaan. Extended Versionissa Hubbell vastaa: ”Mehän rakastamme. Sehän tässä ongelma onkin.”
Viimeiset pidennetyn version lisäykset alkavat 108. minuutin kohdalla. Aluksi nähdään kokonaan uusi kohtaus, jossa Katie pysähtyy autolla ajaessaan kuuntelemaan voimakastahtoisen aktivistin mielenosoituspuhetta, jossa tämä tukee uskollisuusvalaa vastustavia opiskelijoita. Hän liikuttuu kyyneliin kuulijajoukon poistuessa koulutunneilleen, nähden samalla itsensä puhetta pitävän nuoren paikalla.
Kohtaus siirtyy Katien ja Hubbellin kotiin, jossa on heti alussa uusi pitkä lisäys. Hubbell tuo takkapuita Katien mainitessa tehneensä tälle martinin. Raskaana oleva Katie avaa viinipulloa ja kysyy miehensä uuden kirjan edistymisestä. Tämä vastaa työstämisen sujuvan surkeasti ja jatkaa kysymällä, kuka ihme on Frank McVeigh. Katie kertoo, että kyseessä on hänen entinen college-ystävänsä, hänen silloisen puolueensa jäsen. Hubbell kertoo tämän ilmiantaneen Katien. Katie naurahtaa ja alkaa pähkäilemään, että Frank on tehnyt sen todennäköisesti mustasukkaisuudesta. Ja koska hän itse on jättänyt puolueen jo sodan aikana, ei Frankilla ole mitään mitä kertoa eteenpäin.
Sitten Katie alkaa miettiä, että ehkä kyse onkin siitä ettei elokuvastudion työntekijä Hubbellilla saa olla kumouksellista vaimoa. Ja että he luulevat Frankin puheista hänen olevan edelleenkin sellainen. Katie ei saa mieleensä, kenet hän voisi ilmiantaa päästääkseen pälkähästä. Hubbell huomauttaa, ettei hän edes halua Katien tekevän niin. Katie kimpaantuu ja pelkää Hubbellin menettävänsä työpaikkansa. Hubbell rauhoittaa tilannetta sanomalla kirjoittavansa kirjansa loppuun.
Hubbellin hakiessa ruokaa pöytään kohtaus jatkuu hetken aikaa samalla tavalla kuin teatteriversiossa. 113. minuutin kohdalla tulee kuitenkin vielä pieni lisäys. Katie mainitsee, että jos he eroavat, Hubbellilla ei ole enää kumouksellista vaimoa, mikä ratkaisisi kaikki ongelmat. Hubbell kiistää, että se olisi ratkaisu.
Edelliset yhteensä kolme minuuttia kestävät lisäykset muuttavat lopun ja käytännössä myös koko elokuvan luonnetta yllättävän vahvasti. Tämä on kuitenkin näkökulma, jonka soveliaisuus rakkauselokuvaan täytyy jokaisen elokuvan ystävän selvittää itse.
Parhaat vuotemme huomioitiin muuten kuudella Oscar-ehdokkuudella, joista kaksi riitti voittoon asti. Leffa nappasi pystit parhaasta musiikista (Marvin Hamlisch) ja alkuperäiskappaleesta The Way We Were.
Miten nähdä artikkelin elokuvat?
Lohikäärmeen kidassa: Suomessa julkaistu UHD sisältää elokuvan molemmat versiot. Aiemmat blu-ray- ja dvd-julkaisut sisältävät ainoastaan Special Editionin.
Parhaat vuotemme -elokuvan molemmat versiot saa käsiinsä Suomessa julkaistulla UHD:llä. Niin blu-ray kuin dvd-julkaisut sisältävät vain alkuperäisen teatteriversion.
Teksti: Tom Kajaslampi