Elokuva on yksi maailman suosituimmista taidemuodoista. Elokuvat saavat katsojansa nauramaan, itkemään ja ajattelemaan. Elokuvaa katsoessa oppii aina jotakin itsestään ja muista.
Viime viikolla saimme lukea suru-uutisen amerikkalaisen kirjailija Harper Leen (1926–2016) kuolemasta. Hän oli yksi Yhdysvaltain suurimmista kirjailijoista, siitäkin huolimatta että julkaisi pitkän uransa aikana vain kaksi kirjaa. Toisesta niistä on myös filmatisoitu omilla jaloillaan tukevasti seisova mestariteos. Gregory Peckin tähdittämä Kuin surmaisi satakielen sai ensi-iltansa yli puoli vuosisataa sitten.
Eräs kohtaus elokuvasta muistuu vahvasti mieleeni. Elokuvassa Peckin näyttelemä asianajaja Atticus Finch vastaa tyttärensä kummasteluun siitä, miksi hän puolustaa oikeudessa naisen raiskannutta tummaihoista Tom Robinsonia.
”Kaupungilla on puhuttu ettei minun pitäisi puolustaa tätä miestä”, Atticus sanoo.
”Ellen puolustaisi en kehtaisi enää kulkea kaupungilla. En voisi enää sanoa sinulle ja Jemille että käyttäytyisitte ihmisiksi.”
Hieman samanlainen tilanne toistui Tom Hanksin näyttelemällä James Donovanilla viime vuoden Vakoojien silta -jännärissä, joskin se elokuva perustuu suoraan todellisiin tapahtumiin. Kummassakin elokuvassa yksi henkilö tekee jotakin, mikä ei ole valtavirran mielestä hyväksyttävää. Lopulta heitä juhlitaan sankareina. He saivat tarvitsemansa tuen, joka olisi ollut tervetullut aikaisemmin.
Mutta mikä tekee Kuin surmaisi satakielen niin ajankohtaiseksi vuosikymmenestä toiseen?
”Nekrujen rakastaja!” kyläläinen huutaa Atticukselle. Myöhemmin kyläläiset saapuvat haulikkojen kanssa poliisitalolle aikeissa tappaa tämä raiskaaja Tom Robinson. Atticus seisoo heidän tiellään.
Lopulta selviää ettei Robinson ollutkaan raiskaaja. Pelko, tietämättömyys, viha ja ryhmäpaine sokaisivat kyläläiset.
Vuonna 2008 julkaistiin Clint Eastwoodin ohjaama ja tähdittämä mestariteos Gran Torino. Monille on varmasti jäänyt mieleen päähenkilö Walt Kowalskin haukut vinosilmistä ja haulikko kädessä lausahdettu ”Get off my lawn!” Kuinka moni todellisuudessa ajattelee elokuvan syvempää sanomaa?
Eastwoodin näyttelemä Kowalski on vanha jäppiniska-veteraani, jolle oma tila on kaikki kaikessa. Hän on todellinen amerikkalainen patriootti, mutta ymmärtää silti oikean ja väärän eron. Hänen kielensä on rosoista, mutta hän astuu heikkojen maahanmuuttajien puolelle muita tosi-amerikkalaisia vastaan. Hän ei anna vihan hallita itseään. Hän oppi tuntemaan oman ennakkoluulonsa värittämät naapurinsa – ironisesti sen jälkeen kun perheen nuori herra yritti varastaa hänen rakkaan autonsa.
Osa saattaa nyt ivallisesti ajatella, että tämä ei nyt Suomeen kyllä liity. Yhdysvallat ja sen historia ovat aivan eri asia kuin Suomi tai Eurooppa tänään. Sitä paitsi tämä on vain elokuvaa – tätä ei ole oikeasti tapahtunut.
Se on tapahtunut, sitä tapahtuu ja sitä mitä ilmeisimmin tulee tapahtumaan jatkossakin. On syynsä, miksi taideteos pysyy ajankohtaisena vuosikymmenestä toiseen. Kuin surmaisi satakielen aiheet ja teemat ovat universaaleja. Samoin kuin Pocahontaksen, American History X:n tai Pianistin.
Kuten Atticus sanoo: ”On mahdotonta ymmärtää ketään ennen kuin ajattelee asiaa hänen kannaltaan.”
Jesse Raatikainen
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @jjraatikainen